SUKAT VIRITETYIN VÄREIN

Sanokaas, noin niinkun lonkata ja mutulla ennen kuin rullaatte alaspäin, että mitä veikkaatte, mikä on ollut näissä mun inspiraation lähde? Mikä siis teille tulee ensimmäisenä mieleen näistä sukista?

Ai ei mitään? Vai oudot värivalinnat? Optikon tarve? Vai ehkä jotain kuitenkin...? Jotain, mitä ei ole tarvinnut enää vuosiin katsella? 

No oikei mä annan vihjeen! 

Jooh, vanha kunnon telkkarin virityskuvahan se! 

Joskus jo syksyllä tuli mieleen, että oisko hauska jos tekis virityskuvaa mukailevat sukat. Ihan vaan siis tavalliset raitasukat, mutta aiheeseen liittyvin värein. Silloin ensimmäisen version vilautinkin jo instagramissa ja ainakin osa siellä tuntui sukan innoituksen lähteen nopeasti tunnistavan. Kun sain neulottua ekan parin (alla tuossa vasemmalla) niin aloin miettimään, että mitähän näillä sukilla nyt sitten tekisin. Tarjosin näitä pikkuveljelle, joka oli innokas ottamaan, mutta harmitteli että ois ollu hauskempi jos nuo värit olisi sukan terässä. Että ne näkyiskin johonkin. No hei, ei muuta kun toiset sukat vaan tulille! Mutta ylimääräisten sukkien ongelma ei kyllä varsinaisesti ratkea sillä kun neuloo vielä toiset...hmmm...no, ehkä mä lyhennän terät ja jätän kuitenkin omaan käyttöön. Ja sitten tavallaan haluaisin tehdä vielä yhdet, mutta vielä kapeammilla raidoilla. Vaikeaa on!

Kummat on teidän mielestä tunnistettavammat? Entä jos on lisäksi housut jalassa ja lahkeet peittää varren?

Riittävän kirkasta keltaista en löytänyt ja tuo pinkki/lila kohta on mun sukissa paljon violetimpi. Mutta toisaalta, kun hakee googlella virityskuvia, on hakutulostenkin väreissä paljon heittoja. Osan langoista löysin omista ja äidin varastoista, mutta muutama kerä piti toki myös ostaa, niinkuin aina näissä mun "jämälanka" töissä, heh! Langat on sekalainen seurakunta Jannea, seiskaveikkaa ja mitä lie eikkaa. Sillä lailla kuitenkin, että veljelle menevät sukat on konepestävistä.  Omien kanssa voikin sitten taas ottaa riskin että saikos nää pestä pesukoneessa vai ei! 

No, nyt mä jatkan telkkarin katselua, moikka!

-hanne

HYVÄNTEKEVÄISYYSHUUTOKAUPPA SYLVA RY:N TUKEMISEKSI

Mä oon toimintaterapeutin työssäni tavannut monen monta pientä sankaria, joilla on joko jo voitettuna tai vielä kesken taistelu syövän kanssa. Se on kamala tauti se. Jos sitä ei voita, sille häviää kaiken ja sen voittaminen on taas kamalan rankka tie sekin, koko perheelle. Eikä se ehkä sitten kuitenkaan ole oikein koskaan ohi, koska varmasti läpi elämän säilyy erityisesti vanhemmilla pelko syövän uusimisesta. Oli se sitten kuinka epätodennäköistä tahansa. Ja valtavan raskasta on myös se, että monet syöpähoidoista on niin rankkoja, että ne saattaa jättää loppuiäksi jäljet tai hyvin vaikeatkin vammat kehittyvään lapseen. Niin että aina syövän voittaminenkaan ei tavallaan tuo sitä samaa, tervettä lasta takaisin. 

Sylva ry on suomen syöpäsairaiden lasten ja nuorten hyväksi toimiva yhdistys, joka tukee sairastuneita lapsia ja heidän perheitään tarjoamalla kursseja, virkistystoimintaa ja vertaistukea sekä tietoa. Lisäksi Sylva järjestää koulutuksia ammattihenkilöille, tukee syöpätutkimusta ja vaikuttaa poliittisella tasolla syöpään sairastuneiden lasten ja heidän omaistensa tilanteen tukemiseen. 

Semmoista halusin tässä teille linkata, että huomenna maanantaina, kansainvälisenä lasten syövän päivänä 15.2. järjestetään facebookissa Saumanvararyhmän toteuttama hyväntekeväisyyshuutokauppa Sylvan toiminnan tukemiseksi. Huutokauppa alkaa klo 10:00 ja sulkeutuu klo 22:00, jokaisen kohteen lähtöhinta on 5€ ja postikulut on valmiiksi maksettu. Tuotto menee lyhentämättömänä Sylvalle. Huutokaupasta voipi huudella itselleen harrasteompelijoiden (ja on joukossa ihan ammattilaisiakin) tekemiä käsitöitä. Sieltä löytyy vaatetta ja asusteita, sisustusjuttuja ja muuta, niin lapselle kuin aikuiselle. Mä ompelin huutokauppaan Ahman taika -kuosista paidan koossa 92, mekkosen Noshin farkkucollegesta alikeompeluyksityiskohdin koossa 86 sekä pienen säilyttimen pikkusälälle vanhasta rullaverhosta. Tänään ilta kymmeneen mennessä pitäisi olla esillä ryhmässä kaikki huudettavat kohteet, joten silloin viimeistään kannattaa käydä tsekkaamassa tarjontaa.

Huutokauppaan voi osallistua klikkaamalla itsensä sisään tuohon faceryhmään, huutokauppakohteet löytyy kuva-albumeista aihepiireittäin. Eniten näyttäisi olevan noita pikkuihmisten vaatteita. Ja mikäli ei löydy ostettavaa, voi Sylvan tärkeää toimintaa tukea myös suoraan lahjoituksella. Ohjeet lahjoituksen tekemiseen löytyy sekä Sylvan sivuilta, täältä tai tuolta huutokauppasivuston infotekstistä.

Varmasti tätäkin blogia lukee joku, jota asia koskettaa lähemmin kuin ikinä koskaan haluaisi. Teille kaikille valtavasti voimia muuttuneeseen arkeen ja kaikken sen läpikäymiseen, mitä läpi pitää käydä <3

Ja ai niin! IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE!!

-hanne

KIITOS JA PARI MUUTA JUTTUA

Semmosta vaan, että ekaksi, kiitos valtavasti kaikille kandikyselyyn vastanneille! Teitä oli paljon - sain kasaan oikein kunnon aineiston! Nyt sitten käyn hiljalleen sitä purkamaan, mutta sen verran jo luin, että voi vitsi miten kivoja juttuja inspiroitumisesta onkaan seurannut! Enkä puhu pelkästään vain kauniistä käsitöistä, vaan myös itsensä ylittämisestä ja uusien taitojen oppimisesta. Teen varmasti blogiin jonkinlaista yhteenvetoa tuloksista jahka saan kandin kevään mittaan pakettiin. Mietin myös, joskos listaisin yhteen postaukseen ne linkit, joita te olitte vastauksissa maininnut. Siis postaukset, joista inspis oli teille syttynyt. Siellä oli nimittäin aika hienoja juttuja ja tosi paljon itellekin uusia inspiroivia tuttavuuksia!

Niin ja tokaksi, arvonnan suoritin vanhan tutun True Random Number Generatorin avulla ja voittajaksi valikoitui vastaaja nro 77. Hänet on jo mailitse tavoitettu ja kirja on jo lähtenyt onnekasta kohti. Onnea voittajalle!

Kolmantena vielä vähä jo vanha juttu, mutta kun etin tähän postaukseen kuvistuskuvia muistikortilta, niin sieltäpä tuli vastaan nämä kuvat! Hupsista, olinkin ihan unohtanut kertoa, että vuoden ensimmäisestä Kodin kuvalehdestä, Yhden illan juttu -juttusarjasta saattoi bongata meikäläisen naamavärkin ja täällä blogissakin vilahtaneen, päivitetyn kalenterin. Joku teistä olikin pistänyt tämän merkille! 

Triviana voin muuten kertoa, että noin minuutti tuon lehdessä olevan mun kuvan ottamisen jälkeen meikäläisen standi kaatui ja rikoin objektiivin, jonka olin kaksi päivää aikaisemmin ostanut samanlaisen rikkoutuneen tilalle. Jeah! Mutta myöskin voin vielä kertoa, että onnea on näppärääkin näppärämpi aviomies sekä youtube monine tutoriaalivideoineen, sillä Jokkehan otti ja korjasi sekä tuon hajonneen objektiivin että sen aiemmin hajonneen. Että vinkiksi vaan, jos joskus kolautatte ja rikotte ton Canonin 50mm f/1.8 objektiivin. Ne aika usein voi korjata! 

Oho, nyt eksyin jo aika kauas aiheesta! 

Tiivistelmänä siis iso kiitos, tsekatkaapa ja älkää heittäkö roskiin! 

-hanne