TAPAAMISIA, TUUBIHUIVI JA TURVALONKEROITA

Sain osallistua tuossa taannoin toistamiseen Oulunkylän Lankamaailman blogitapaamiseen, jossa saatiin tuntumaan kevään uutuuslankoihin, tavata toisia bloggareita ja vähä herkutellakin. Niin ja viime syksyisen tapaamisen väriluennon jatkona saatiin nyt kuulla muotojen vaikutuksesta. Ja juu, kivaahan siellä taas oli! Vaikka aluksi mulla oli kyllä vähän orpo olo, kun tajusin että olin lähtenyt kiireessä ilman kameraa, eikä mulla ollut neulomustakaan mukana, kun olin aatellut että valkkaan langan Lankamaailmasta enkä sitten heti löytänytkään sopivaa. Olin siis neulebloggareiden tapaamisessa ilman neulomusta ja kameraa. No mut, onneksi pöydällä oli kuitenkin niitä uutuuksia hipelöitäväksi ja karkkeja syötäväksi! Kaikki siis hyvin!

Lankamaailmasta saadun pussukan sisältöä*

Uutuuslangoista mua kiehtoi ehkä eniten 6 Karat herkkulanka, joka on merinovillan ja silkin sekoitus. Langassa on normaalien kierteiden sijaan punos, mikä kuulemma auttaa silkkikuitua pysymään paremmin kiinni villassa. Toinen mielenkiinnoinen lanka oli Cotton Linen*, sekoitelanka puuvillasta ja pellavasta. Kuullostaa aikas kesäiseltä! Ja tätä mä pääsen nyt testaamaankin, sillä saatiin Lankamaailmasta mukaan pussukat, joista paljastui mm. juurikin tätä kesäherkkua! Jea!

Lahjapussukasta paljastui myös kerä Superba Cotton Stretch* -sukkalankaa, Cotton nr.8* puuvillalankaa sekä mun vanhaa rakasta toveria, Blend Bamboota*. Tuo bambun ja puuvillan sekoitelanka on ehkä parasta ei-villalankaa. Se pitikin nostaa heti puikoille, tai siis koukulle, ja kokeilla tehdä jo pitkään mielessä ollut turvalonkero. Blend Bamnoo on niihin kyllä mitä paras lanka! Se on nukkaamaton, antibakteerinen ja kestää kovankin pesun. Samasta syystä se on kyllä aivan lyömätön rättilanka!

Mut hei, tuo turvalonkero, siis siitä tuli niin pieni! Kuvissa ne vauvojen rinnalla näyttää paaaaljon isommalta! Kylläpä nuo pikkuiset keskoset ovatkin vaan aivan valtavan pieniä.

Ja löysinpä sitten tapaamisen lopussa semmoisen langan, mitä olin etsimässäkin. Ompelin nimittäin just poikaselle kevättakin ja halusin sen pariksi harmaan tuubihuivin. Hankalaksi langan valkkaamisen teki se, että halusin langan olevan tuollaista värjättyä harmaata, ei siis meleerattua. Olipa vaikea löytää oikeaa sävyä! Mutta lopulta käsiin osui Hjertagarnin Ciao Trunte -lankaa (väri 1361). Arvoin pitkään ostanko harmaan kaveriksi sinistä, päätin että en ja kotona päätin että päätin väärin. Niin että uusi ostosreissu Lankamaailmaan vaan seuraavalla viikolla sinistä (väri 8633) hakemaan. Ja otinpa vielä toisen kerän harmaatakin, sillä yksi kerä ei olisi riittänyt. Punainen ja vihreä lanka löytyivät kotoa jämälankavarastoista. Vielä kesken neulonnankin kyllä epäröin kuvioiden kanssa (kiitos kaikille instagramissa asiaa kommentoineille!!), mutta onneksi tein ne - huivista tuli tosi kiva!

Ja sainpa muuten "mä en oo koskaan" listalta tätä huivia tehdessä yhden asian pois, mä en oo nimittäin ikinä aiemmin neulonut intarsiaa(!!), vaikka teoriatasolla tekniikka olikin tuttu. Kuvioiksi valitsi ison kolmion, mitä olin jo etukäteen suunnitellut, ja neliön kun se vaan tuntui hyvältä...mutta sitten oli pakko vielä lisätä huiviin pieni pallo, sillä mulle oli jäänyt tuolta muotojen vaikutuksesta kertovalta luonnolta mieleen erityisesti se, mitä pallosta kerrottiin: "Pallo on muodoltaan koskematon ja täysi. Siinä on kaikki mutta mitään ei ole vielä tapahtunut. Pallo on täynnä sisäistä voimaa". Pallo edustaa myös liikettä, koska siinä ei ole kulmia mitkä pysäyttäisi tai vaihtaisi suuntaa. Niin että kyllä mun oli saatava tuon todella rauhallisen ja ihanan poikasen huiviin yksi pallokin tuomaan energiaa!

Takin kuvaan ja bloggaan jahka ehdin, Lakki on Punaiselta Norsulta ostettu

Huivista sen verran, että neuloin sen 40 silmukalla ja 3,5 puikoilla aina oikein. Huiville tuli korkeutta noin 17cm. Pituutta neuloin reipas 90 cm, koska ainaoikeinneule joustaa kovasti ja huivi varmaan vähän venähtääkin käytössä. Harmaata lankaa kului tähän vähän reilu kerällinen. Lanka on merinovillaa, muttei kuitenkaan pehmeintä mahdollista merinolankaa, joten nuo isommat puikot teki neuleesta vähän paremmin laskeutuvaa. Ja lopuksi kun kastelin ja puristelin huivin kunnolla, siitä tuli oikein tosi passeli huivi kevääksi poikaselle!

Niin ja muuten, note to my self, on turha yrittää kuvata sisätiloissa tuubihuivia rauhallisenkaan taaperon yllä.

Kiitos taas Lankamaailmalle järkkäämisestä ja blogikollegoille seurasta!

-hanne

*) saatu

KEVÄÄN KIVOIN MESSUREISSU

"Kevään kivoin viikonloppu" luki Lapsimessujen mainoksessa ja lipussa. Ja kivaa meillä tosiaan oli! Musta on kyllä kuoriutunut tässä vuosien saatossa todellinen messutykkääjä, nautin kauheasti siitä hulinasta, kojujen määrästä ja kaikesta kateltavasta. Niin että kun lauantaina koko perheen voimin saavuttiin ehkä messujen ruuhkaisimpaan hetkeen, hyperventilaation sijaan lähdin riemuissani työntelemään rattaita sinne kaikkien todella monien muiden sekaan. Ja äsken kun kysyin, niin ei-lainkaan-messuihminen -Jokke kommentoi tuossa kysyttäessä että "olihan ne ihan kivat semmoset". Että kyllä ne silloin kivat oli! 

Messut järjestettiin siis nyt menneenä viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa. Samalla lipulla pääsi Lapsimessujen lisäksi myös Kädentaito, Eläinystäväni, Model expo ja Outlet expo -messuille. Näistä me kierrettiin kokonaisuudessaan Lapsimessut ja kädentaitopuoli, pikaisesti lemmikkieläinmessut ja vielä pikaisemmin outlet expo. Pienoismallimesuja vilaistiin vaan "oven suusta". Niin että nähtävää riitti, vaikka mä olin käynyt jo perjantainakin piipahtamassa alueella hakemassa bloggaajapassin, nappaamassa muutaman valokuvan valmiiksi ja moikkaamassa muutamaa äitikaveria.

LASTENMESSUJEN puoli oli se laajin, tietty. Sieltä löytyi paaaaljon vaatemyyjiä, lelu- ja kirjamyyjiä, jonkin verran yksittäisten lastentarvikepuotien kojuja, ravintoon liittyviä kojua (esim. Valion Onni, Luonto + jogurtit, vitamiinikojuja, smoothiepussukoita markkinoivia kojuja...jne), erilaisia järjestöjä kuten MLL, lääkäriasemien kojuja, lehtikojuja, huonekalujen myyjiä ja iso läjä yksittäistä arjen helpottajaa tai muuta tarviketta myyviä tai/ja mainostavia kojuja. Ja monia muita.

Mun messuateria! Mulle maistui, kasvissyöjä miekkoseni pyöritteli päätään :D

Perjantaina ehdin hetkeksi kuntelemaan Jari Sinkkosen luentoa

Kojujen seassa on myös messuilua helpottavia paikkoja, esimerkiksi rauhallinen tila imettämistä varten, Liberon sponssaama vaipanvaihtopiste ja leikkipaikkoja. Monista kojuista sai napattua maistiaisia ihan hyväksi välipalaksi asti. Alueelta löytyi lisäksi mm. karuselli ja Vekarat -lava jossa me käytiin katsomassa muumeja pieni hetki, kun äiskä vetäs ihan kohtuuhintaisen porilaisen. Olohuone oli taas lava jossa asiantuntijat pitivät luentoja.

Me siis kierrettiin aika lailla koko alue. Vaateita ei ollut nyt tarve ostaa, mikä tietty nopeutti heti huomattavasti kiertelyä. Esim. Gugguun pisteellä ois nimittäin saanut jonossakin jo tovin vierähtämään! Samoin lelujen osalta oltiin päätetty että nykyiset riittää jo todella. Näillä nopeutuksilla ja suht rauhassa rattaissa viihtyvän taaperon kera alueen kiertämiseen meni joku nelisen tuntia. Muita messuilijoita oli tosiaan paljon ja vaunuja myös, mutta käytävät on saatu järjestetty niin väljäksi, että mitään totaaliruuhkia ei oikeastaan päässyt syntymään.

Metsolan vaatteita ja kankaita

Verson Puoti

ezpz:n The Happy Bowl ja The Happy Mat tuotteita. Näitä lautasia ei niin vaan heitellä lattialle!

Tula uudella Paapiin kuosilla

Mehujehu pinot

Kojuista mieleen jäi useampikin. Metsolan kojulla pengastin kankaita ja ostinkin yhden metrin palasen. Ja ihailin Tupu Hupuna ja Miina ja Manu -kuoseja. En kestä niitä ihania harsoja! Verson puodissa pengastin myös yllättäen kankaat, mutta nyt ei tarttunut mitään matkaan. Ipanaisen kojulla pyörähdin useammankin kerran. Ostoskassiin päätyi smoothiepussiin suunniteltu korkki, joka estää pussin puristamisesta aiheutuvan ah niin tutun tulivuori-ilmiön. Kuvasin myös kantoreppu Tulan uuden kuosin, jonka takana on kukapa muukaan kuin Paapii. Kävin myös hipelöimässä muissa blogeissa näkemiäni EZPZ:n ruokailualustan ja lautasen yhdistelmiä. Lautasiaan nakkelevalle pikkutyypille ottaisin tuollaisen varmasti kokeiluun, mutta meidän kaveri antaa lautasten olla yleensä nätisti paikallaan ja sotkutkin syntyy lähinnä suunnitellusta lattialle pudottelusta. Siihen ei taida auttaa mitkään maailman alustat!

Mehujehun kojuille suuntasin ostamaan Mehujehua ystävien lapselle lahjaksi ja lompakkoa kaivaessani myyjä ojensi hymyillen Mehujehun ja sanoi että bloggaaja saa ilmaiseksi (mulla oli BLOGGERI -kyltti rintapielessä). Ohhoh! Mehujehu on kuulemma saanut niin paljon näkyvyyttä blogeissa. Aina kiva kuulla että blogien tuoma näkyvyys noteerataan ja blogeista mäkin oon Mehujehut jo pari vuotta sitten bongannut. Ja vaikka meillä ei vieläkään nautiskella pillimehuja, on mulla ollut oma Mehujehu jo pitkään kaapissa valmiina, heh! Miten musta tuntuu että usein bloggaajat ite on eniten mainosten uhreja?!

Yksi mieleen jäänyt, minkä haluan vielä erikseen esiin nostaa, on LeeLuu -niminen startup yritys, jonka tuotteena on pehmoleluyövalo. Lelu on tehty patentoidusta älytekstiilistä, joka reagoi kosketukseen. Niinpä kun tällaista sympaattisen näköistä pehmoa halaa, siihen syttyy valo ja lelun selkää silittämällä voi valoa himmentää. Lelun päällyskankaan voi myös pestä. Lelusta on just meneillään ennakkomyynti, vielä käsittääkseni tämän viikon. Jos käsitin oikein, niin koska kyseessä on startup, pitäisi myyntitavoite saavuttaa tämän viikon loppuun mennessä. Siispä jos LeeLuu kiinnostaa, kannattaa nyt het klikkailla asiaa tutkimaan!

Kaipaamaan jäin tällä reissulla kenkämyyjiä, oltiin valmistauduttu ostamaan poikaselle kengät, mutta mä bongasin vain Eccon pisteen, eikä siellä ollut sopivia. En myöskään löytänyt toista pillimukia enkä hyviä jarrusukkia(!!).

Ikasyrin uutuuksia

Käpysen uutuuksia ja Neenuskan glittercolleget

Paapiin kankaita ja uutta vaatemallistoa

KÄDENTAITOMESSUJEN puoli oli pieni, mutta sen tiesinkin etukäteen. Ja pienen messu-uupumuksen jo painaessa mulle riitti oikein hyvin kun pääsin vain hipelöimään kankaita Indie Fabricsin kojulla, nappaamaan ostoskassiin parit Työhuoneen Susannan Lempirievut, hamstraamaan kaksi kahden euron kässäkirjaa(!!) ja lisäksi hieman ihastelemaan näytteilleasettajien kädentaitoja.

OSTOKSET oli mulla oikein maltilliset, melkeinpä kärsin ostattamattomuusmorkkiksesta kun kuitenkin aikani pyöriteltyä jätin ostamatta Käpysen pari kangasta...Mutta ehkä hyvä näin! Kotiin asti päätyi kuitenkin metrin palanen Metsolan edukasta yksiväristä jc:tä, ne Susannan Lempirievut, Smoothipussin korkki, kaksi kirjaa (joista toista oon juurikin kirjastoista metsästänyt) sekä lahjaksi menneet Mehujehu (joka on siis saatu) ja saippuakuplat.

Ostamatta jäi nyt tosiaan ne kengät ja sukat. Name It:n paljon kehuttua softshellhaalaria pyörittelin myös kädessä, mutta sekin nyt jäi rekkiin kun värit ei olleet ihan suokkareimpia. 

Niin että kaiken kaikkiaan tosi mukava reissu oli! Poikanen ei vielä osaa kommentoida mikä oli parasta, mutta mä oon melko varma että parhaita juttuja oli ilmapallot (joka puolella!), toiset lapset, Eläinystäväni -messujen rotat sekä muumit.

Ens vuonna uusiksi!

-hanne

VAROITTAVA ESIMERKKI

Olipa kerran aavistuksen laiskahko, mutta muuten ihan mukava ompelija, joka ei yhtenä kauniina päivänä jaksanutkaan kaksoisneulalla ompelemisen jälkeen ottaa toista ylälankaa pois tapistaan. Eikä oikeastaan edes keriä roikkuvaa langanpäätä kunnolla lankarullaan takaisin. Ja sattuipa sitten niin, että tuo hieman roikkuvainen langanpää tempatuikin ompelijan huomaamatta käsipyörään ja ehti kiertymään sinne juureen noin puolen rullan verran, ennen kuin laiskahko mutta ihan mukava ompelija pisti asian merkille. Hups vaan! 

Niin että niinkin voi käydä! Sain kerittyä langan pois suurimmaksi osaksi, mutta en kaikkea. Laitoin tuon roikkuvan langanpään teipillä kiinni käsipyörään, ettei se hukkuisi koneen sisälle. Kyllä kuulkaa rasitti ajatus, että mun pitää raahata ompelukone huoltoon ja pulittaa eurosia tämän piiiiikkuisen äksidentin takia. Mutta onneksi kilautin Seinäjoen Ompeluttiin ennen kuin lähdin raahaamaan konetta huoltoon asti. Tarkoitus oli tiedustella langan poiston hintaa, mutta sainkin ohjeen kokeilla varovasti joskos käsipyörä irtoisi koneesta niin, että voisin itse poistaa langan. 

Ja kappas vaan, sehän irtosi! 

Eli, jos joskus jossain sattuu ompelemaan toinen hieman huonolla tsägällä (tai laiskuudella) varustettu ompelija, niin hätä ei välttämättä ole tämän näköinen! Kuulemma aika monista ompelukoneista käsipyörän saa irti. 

Käsipyörän irtoamista voi kokeilla vetämällä käsipyörää suoraan pois päin koneesta. Ja huom, käsipyörää tulee vetää nimen omaan suoraan poispäin koneesta, viistoon vetäminen voimalla voi murtaa muoviset kiinnikkeet käsipyörän sisällä. Mutta mä ainakin sain käsipyörän helposti irti, se napsahti paikaltaa siististi ja nopeasti, ilman sen kummempia ponnisteluja. Sitten kuulkaas vaan se pahainen lankatukko pois ja naps käsipyörä takaisin paikalleen! 

Mutta ihan ensisijaisesti suosittelisin kuitenkin tarkkuutta lankarullan päiden kanssa! Ite jätän tuon teipinpätkän tuohon käsipyörään ihan vaan muistutukseksi että, no, älä Hanne hölmöile! 

Sen pituinen se.

-hanne

JUHLIEN JÄLKEEN

Mulla on ollut taas ihmeellinen bloggausjumi! Ihmeellinen siis siksi, kun tähän ei liity käsityöjumia. Käsitöitä ja siis materiaalia periaatteessa olisi, ei nyt mitään ihmeellisiä oivalluksia tai innovaatioita, ihan peruskamaa vaan, mutta kuitenkin! Aina kässäilyjä tehdessäni mä myös jo valmiiksi suunnittelen, että tästä kirjoitan sitten blogiin silleen ja silleen....Mutta! Sitten kuitenkin kun työ on valmis, en saakkaan kameraa esiin tai bloggeria auki. Aika on tietenkin vähän kortilla, mutta ei se oo se suurin syy. Noh, bloggaaminen on kyllä melkein enemmän elämäntapa kuin harrastus, joten onhan se ihan ok että myös jumit kuuluu toisinaan asiaan. Mutta harmittaa silti!

Mutta siis, tämä tuli nyt taas vastaan, kun tein kivat vaatteet mulle ja poikaselle viikonlopun häihin ja taas tehdessä mietin mitä niistä blogiin kirjoittaisin....ja sitten tuli kiireinen lähtö aamulla, en ehtinyt kuvata, enkä häissä ehtinyt napata hyviä kuvia. Sit tultiin kotiin, vaatteet oli ruttuiset ja vähän juhlissa likaantuneet ja blaablaa ja aloin taas jo miettiä että ehkä sitten vähä myöhemmin siistin ne ja sitten kuvaan...ja niin ois kuulkaa taas jäänyt kuvaamatta!!

Niin että nyt iskin vaatteet henkarille ruttuineen päivineen, heitin hiukset ponnarille ja otin kuvat!

Poikaselle (joka ei muuten ole enää ollenkaan Millin oloinen vaan jo aika iso pieni kaveri!) halusin uuden juhlasetin, vaikka synttärisettikin olisi tietenkin käynyt. Mutta näin ompeluryhmässä tuollaiset pöksyt vinolla nappilistalla ja pakkohan ne oli tehdä! Kaavana on housuissa ehkä eniten Mock demin (ottobre 4/2014). Mallasin kaavaan paria lempparipöksyä ja vähän sitten niiden myötä kavensin housuja, madalsin vyötäröä (vähä liikaankin) ja pidensin lahkeita. Niin ja muokkasin nappilistan, siis sepaluksen vinoon.

Lahkeensuun resorit tein taas kaksivärisenä niin että kun lahkeen kääntää, tulee esiin tuo koralli resori. Samaa korallia löytyy myös taskujen sisältä. Vyötärökaitaleen sisällä on kuminauha, vaikka pysyy nuo ylhäällä ilmankin. Ai niin! Ja kangas on jälleen kerran tuota NOSHin farkkucollegea (harmaana). Mun pitää kohta hakea ehkä apua tähän addiktioon tuota matskua kohtaan! Tässä kangas on käytössä nurja puoli ulospäin.

Paitakangas on muuten myös NOSHia, vähän vanhempaa mallistoa vaan. Siitä on aiemmin syntynyt lahjaksi paita ja lippapipo. Jokke sai valita kuosin, ja sitten yhdessä vähä mallailtiin taskun väriä ja rusettia ja nappeja. Tasku on tuota housuissa olevaa farkkukollaria nyt oikein päin. Nappilista on valeversio, mutta se kyllä tuo kivasti ilmettä! Rusetti on tuota samaa korallia resoria ja kiinnitetty silleen, että sen saa napsaistua irti kun halutaan paita arkikäyttöön. Niin ja paidan kaava on varsin soppeliksi todettu, raglanhihainen Skogsdjur (Ottobre 1/2016).

Meikäläisen hame oli taas suorastaan uhkarohkea kokeilu! Näin jännittävää mun elämä muuten nykyään on, puhun uhkarohkeudesta kun lähden tekemään juhliin hametta johon a) mulla ei ole olemassa kaavaa, b) jonka mallin toimivuutta omalle kropalle en oo päässyt kokeilemaan ja c) jossa on käytössä itselle vieras materiaali (100% viskoosi pienellä joustolla). Jännitystä lisäsi vielä jälleen kerran liian myöhäinen projektin aloitus. Mutta ehdinpä saamaan valmiiksi ja siitä tuli tosiaan aivan kiva!

Tämmöisen kietaisulärpäkemekkosen, tai oikeammin ilmeisesti apron wrap dressin näin joulun aikaan Ideoi -blogin Piian toteuttamana ja sieltähän löytyy sopivasti myös vähän mittoja avuksi. Pakko oli saada kokeilla tätä(kin) mallia! Kaavan piirtelin oman peruskaavani sekä Ideoi-blogin mittojen avulla. Pääntien ja kädentiet huolittelin yhtenäisellä alavaralla. Tällaiseen, tai ainakin samantyyppiseen mekkoon olisi muuten löytänyt ihan valmiskaavankin Named clothingilta, mutta hoksasin tämän(kin) vähän turhan myöhään.

Mekkon sivulärpäkkeet voi siis solmia eteen tai taakse, mutta mun hieman jenkkakahvaiselle vartalolle tuo taakse solmiminen ei oo oikein paras mahdollinen, edestäpäin se näyttää silloin vähän tylsälle. Ja eteenkin solmittuna saapi kyllä olla ryhdistä tarkkana ettei ihmiset ala onnittelemaan seuraavasta vauvelista, heh heh!

No niin! Sainpa nämä ulos! Jospa tässä saisi taas vähän paremmin kiinni blogin syrjästä. Palaillahan siis toverit!

-hanne

SUKAT VIRITETYIN VÄREIN

Sanokaas, noin niinkun lonkata ja mutulla ennen kuin rullaatte alaspäin, että mitä veikkaatte, mikä on ollut näissä mun inspiraation lähde? Mikä siis teille tulee ensimmäisenä mieleen näistä sukista?

Ai ei mitään? Vai oudot värivalinnat? Optikon tarve? Vai ehkä jotain kuitenkin...? Jotain, mitä ei ole tarvinnut enää vuosiin katsella? 

No oikei mä annan vihjeen! 

Jooh, vanha kunnon telkkarin virityskuvahan se! 

Joskus jo syksyllä tuli mieleen, että oisko hauska jos tekis virityskuvaa mukailevat sukat. Ihan vaan siis tavalliset raitasukat, mutta aiheeseen liittyvin värein. Silloin ensimmäisen version vilautinkin jo instagramissa ja ainakin osa siellä tuntui sukan innoituksen lähteen nopeasti tunnistavan. Kun sain neulottua ekan parin (alla tuossa vasemmalla) niin aloin miettimään, että mitähän näillä sukilla nyt sitten tekisin. Tarjosin näitä pikkuveljelle, joka oli innokas ottamaan, mutta harmitteli että ois ollu hauskempi jos nuo värit olisi sukan terässä. Että ne näkyiskin johonkin. No hei, ei muuta kun toiset sukat vaan tulille! Mutta ylimääräisten sukkien ongelma ei kyllä varsinaisesti ratkea sillä kun neuloo vielä toiset...hmmm...no, ehkä mä lyhennän terät ja jätän kuitenkin omaan käyttöön. Ja sitten tavallaan haluaisin tehdä vielä yhdet, mutta vielä kapeammilla raidoilla. Vaikeaa on!

Kummat on teidän mielestä tunnistettavammat? Entä jos on lisäksi housut jalassa ja lahkeet peittää varren?

Riittävän kirkasta keltaista en löytänyt ja tuo pinkki/lila kohta on mun sukissa paljon violetimpi. Mutta toisaalta, kun hakee googlella virityskuvia, on hakutulostenkin väreissä paljon heittoja. Osan langoista löysin omista ja äidin varastoista, mutta muutama kerä piti toki myös ostaa, niinkuin aina näissä mun "jämälanka" töissä, heh! Langat on sekalainen seurakunta Jannea, seiskaveikkaa ja mitä lie eikkaa. Sillä lailla kuitenkin, että veljelle menevät sukat on konepestävistä.  Omien kanssa voikin sitten taas ottaa riskin että saikos nää pestä pesukoneessa vai ei! 

No, nyt mä jatkan telkkarin katselua, moikka!

-hanne