kauppakassiheijastin?

Keksi tälle nyt sitten nimi.
Mä oon tästä, tai näistä, kuitenkin ehkä vähän ylpeäkin, kun nokkelastipokkelasti yhdistin kaksi kutkuttavaa projektia: (lisää) itse tehtyjä heijastimia sekä jatkuvasti mukana roikkuvien ekokauppakassien tuunaaminen. Heijastimien tärkeydestä paasasin jo aikaisemmin täällä. Näiden ekokassien tuunausta oon taas miettinyt, kun tuntuu että tuollainen on aina kädessä mukana, on sitä sitten matkalla töihin tai tulossa kaupasta. Eikai kauppakassin tarvi olla erityisen hieno, mutta jos haluaa vähän koristella, niin...Kassi on sopivalla korkeudella "heijastimeksi", ja kuten sanottu, melkein aina mukana. Suunnitelmissa on tehdä näitä vielä lisääkin, ehkä joku tähtijuttu tms. Lumihiutale olisi myös kiva, mutta sen kiinni ompeleminen taas vähemmän kivaa. Pitää miettiä.

Tässä vielä tarkempi ohje (mustan) kassiheijastiminen tekemisestä:

Materiaalit:
- heijastinkangasta (heijastinnauhakin käy)
- kauppakassit (nämä  Hobby Pointista, mutta valkaisemattomia kassejahan on usein myynnissä päivittäistavarakaupassa, mustia taas askarteluliikkeistä)

Ensin hahmottelin "pilven" valkoisella puuvärikynällä kassin pintaan. Käytönnössä jouduin kuitenkin korjailemaan ja siirtelemään spiraaleja vielä kun aloitin varsinaisen tikkaamisen, sillä päällekäisyys ei sitten näyttänytkään tikattuna kovin kivalta. Jonkinlainen "kartta" on kuitenkin hyvä hahmotella ennen ompelukoneen ääreen istumista.

 

Pisaraa varten tein paperisen mallin kaavaksi. Pisarat sommittelin kassiin ja ompelin kiinni siksakilla. Huom. nuppineula jättää heijastinkankaaseen reiän, joten se kannattaa pistää läpi sellaisesta kohdin mihin tulee sitten ommel päälle. Ainakin jos on sellaista sorttia, että pienet reiät kankaassa häiritsee :) Silitä nurjalta puolelta.

Kassi olalle ja pimeyteen!

-hanne

p.s. postisetä toi just meidän String-hyllyt, JEEEEE!

historian havinaa: lyijykynän tuunaus

Tämä saattoi olla vaan meidän ala-asteen, tai ehkä vaan meidän luokan, tai ehkä vaan mun ja mun kavereiden juttu. En ole varma, aika se niin kultaa muistot. Mutta yhtenä ala-asteen hetkellisenä villityksenä meillä oli lyijykynien tuunaaminen. Tämä tuli mulle mieleen tässä yhtenä päivänä töissä, kun pyörittelin käsissä tuota niin klassista peruslyikkäriä. Ja pitihän sitä nyt taas kokeilla.

Me taidettiin käyttää tähän alla olevaan tuunaukseen koulussa ohutta puuvillalankaa, mutta mulla sattui nyt olemaan vain villalankaa. Käyhän sekin, mutta se on varmaankin liukkaampi ja pörröisempi. Homma tapahtuu siis luomalla kynällä silmukoita samalla tavalla kuin neulepuikoilla luodaan ja niitä pitää luoda aika tiiviiksi riviksi, ettei kynä paista läpi. Aloitussilmukat kannattaa jättää terän lähelle alas. Kun kynää pitää teroittaa, työnnetään silmukkarivistöä vaan ylöspäin ja tarvittaessa tiputetaan sitten ylhäältä liiat silmukat pois. Alla vielä kuva kuvalta silmukoiden luominen, koska kertaus on kyllästymisen äiti, vai miten se meni. Luotua silmukkaristöä me sitten välillä kierrettiin kynän ympärillä tms. niin saatiin erilainen pintakuvio kyniin.



Tulipa kokeiltua taas tämäkin!

-hanne

string hyllyjä hulluille

kuva: http://www.string.se/

Meillä on säilytysongelma. Meidän kämppä on niin pieni, että täällä on pakko olla säilytyskalusteita (kiinteiden lisäksi) tuomaan lisätilaa tavaroille, mutta koska tämä on niin pieni, niin pienikin kaluste vie hirveän paljon tilaa ja saa tosi ison roolin sisustuksessa. Tässä taas sitten törmätään siihen, että säilytyskalusteet ovat hyvin usein rumia tai vähintäänkin ei hienoja ja (varsinkin näin pienessä tilassa) massiivisia. Meillä ole pientä, pimeää nurkkaa jonne voisi työntää "jonkun vaan laatikoston", kun tämä koko kämppä on yksi pieni ja pimeä nurkka. Ja näin ollen meidän kaapittomat tavaraparat lojuvat nyssyköissä, laukuissa, pinoissa ja läjissä ympäri kämppää. Ja sehän taas antaa hirmu siistin vaikutelman. Varsinkin tässä pienessä kämpässä.

Jokke ehdotti tähän ratkaisua jo viime keväänä: String -hyllyjärjestelmä. Minä käytännöllisenä ja realistina tyrmäsin kuitenkin tämän ajatuksen, koska kuka näillä tuloilla elelevä maksaa vaadittavan summan pienehköstä liukuovikaapista ja kolmesta hyllystä, vaikka kyseessä olisikin tällainen klassikko? No, reilun puolen vuoden tuskailun, (turhien) kaappietsintöjen ja tavaraläjien siirtelyn jälkeen, me näköjään maksetaan. Ja vieläpä innoissamme. Sunnuntaina lähti hyllykkö tilaukseen, enkä perunut tilausta vaikka katsottiin heti perään antimaterialismia kiljuva Fight Club, enkä vaikka huomasin että olin unohtanut maksaa viime kuussa erääntyneen autovakuutuksen. Hups.

String -hyllykkö on ajaton, ilmava, muunneltava. Ja kaunis. Tähän meidän ostamaan settiin ei varmaankaan mahdu loputtomasti kamaa, mutta jonkin verran kuitenkin, ja tätähän voi jatkaa loputtomiin. No okei, ei ehkä loputtomiin, ei ainakaan meidän kämpässä, mutta jonkin verran kuitenkin. 

Pitäisi näköjään vaan aina tehdä niinkun Jokke sanoo.
Tai ainakin joskus aina.

-hanne

Pinnatuolille väriä

Me ollaan syksyn aikana laiteltu hiljalleen mun pikkuveljen uutta kämppää, käytännössä nollabudjetilla. Tämä meinaa tietty lkeaa, meidän ja muiden vanhoja huonekaluja, kirpputoria ja itse tekemistä. Ja lopputulos on vähintäänkin värikäs. Jokke sanoi just että Villen kämppä ei ole ehkä ihan hirveän miehekäs isoäidinneliö -tyynyinen. Noo...Ville ei ole valittanut, joten näillä mennään.

Sininen pinnatuoli saatiin isän tädiltä. Pinnatuolin hiominen ja maalaaminen vaatisi ehkä aavistuksen enemmän pikkutarkkuutta kuin mitä multa löytyy, eikä jälki ollutkaan ehkä samanlaista kuin vihreässä, Joken maalaamassa tuolissa. Mutta parhaani tein! Myös valkoinen pöytä on mun (aiemmin) maalaama, ja siihen verrattuna tuo sininen tuoli on jo ammattityötä! Suunnitelmissa olisi vielä yksi, ehkä valkoinen pinnatuoli.

-hanne

Eevalle mekko

Malli: Poikittain neulottu DROPS jakku (ohje)

Lanka: Drops Fabel, väri keltainen/roosa (903p)

Puikot: 2,5

Tämän vauvan jakun/mekon ohjeen löysin Menitasta, ja se oli jotenkin niin valtavan sympaattinen että oli pakko ostaa langat ja aloittaa tekeminen vaikken tiennytkään vielä saajaa. Onneksi ihanaiset ystäväni tuottavat maailmaan paljon uusia ihania vauvoja, viimeisimpänä suloisen Eevan. Mekosta tuli nappeineen varsin retro, mutta varmaan ihan sopiva Eeva-nimiselle tytölle. Poikkain neulominen oli mukavaa vaihtelua ja mulla on lisäksi joku juttu noihin lyhennettyihin kierroksiin. Ja vain kaksi ommeltavaa saumaa, mahtavaa!

-hanne