KALENTERIN PÄÄLLYSTYS

Helou taas!

Mä oon aina ollut kalenteri-ihmisiä. Varsinkin lukio- ja AMK-opintojen aikana käytin vimpan päälle aikaa ja harkintaa just sen oikean ja kaikki kriteerit täyttävän kalenterin valintaan ja hankintaan. Kalenterin kannet päällystin yleensä yhtä tarkasti harkitulla kankaalla. Työelämässä käytin työpaikan kalenteria, mutta nyt taas yliopistossa saan hankkia aina ihka oman kalenterin! Jei!

Tänä vuonna päädyin yllättäen Helsingin yliopiston omaan kalenteriin, joka oli nyt paljon kivempi kuin viimevuoden kierreselkäinen läpyskä. Mutta kannet pitää nytkin päällystää, ihan jo senkin takia, että aika moni muukin on päätynyt tähän samaan kalenteriin. Menee pian kalenterit pöydällä sekaisin!

Kansien päällystyksen toteutan yleensä hyvälaatuisella yleisliimalla, joka ei rypistä paperia ja kuivahtaa nopeasti. Esim tuo yllä käyttämäni Scotchin Universal -geeliliima on oikein toimiva. Liimatessa kannattaa olla tarkkana, ettei venytä kangasta liiaksi. Kansien sisäpuolen saa tosi siistiksi, kun lopuksi liimaa ensimmäisen sivun kiinni kanteen, kuten yllä.

Noin! No okei, kirjailuissani päädyin lähes samaan kuin mitä tuossa alkuperäisessäkin kannessa oli, heh! Mutta on se nyt vähän enemmän omannäköinen, ja lisäksi vohvelikankaassa on se hyvä puoli, että vaikka toi kangas on nyt tuohon liimattu, voisin yhä halutessani tehä tuonne taakse kankaan pinaan vähän perinteisempiä vohvelikirjontoja. Ehkä tästä vielä syksyn aikana tuunautuu mitä värikkäin kalenteri. Pitääkin jemmata vähän kirjontalankoja penaaliin mukaan tylsempien luentojen varalle.

Mukavaa viikonloppua toverit, meikä palaa nyt taas kandin alkutyöstöön (jaiks!).

-hanne

BANDANA BABY

En oo varsinaisesti jenkkihuivifani mitenkään muuten kuin kuin nostalgian osalta, mutta silti, kun sain päähäni ajatuksen jenkkihuivituttinauhasta, niin eihän siitä päässyt yli eikä ympäri! Pakko oli kokeilla. Onhan tuo nyt aivan erityisen suloinen, ainakin mun mielestä!

Ja  erityisominaisuutena lisättäköön vielä, että tämä toimii tarvittaessa myös hätäkuolarättinä ja se on varsin helppo pestä; ei muutakun solmut auki ja pesukoneeseen kuuteen kymppiin. Näppärää! Ja ainahan kankaan voi vaihtaa, jos ko. huivi alkaa kyllästyttämään.

Materiaalit on simppelit:
- Jenkkihuivi
- Tuttinauhaklipsi
- Tuttirengas, jos käytössä on tappitutti

Jenkkihuivia etsin kirpparilta, mutten onnistunut löytämään siihen "mun on pakko tehä tää heti" -hätään, joten ostin uuden täältä. Tuttinauhatarvikkeita löytyy mukavan kattavasti Nappikauppa Punahilkasta, josta siis oon ostanut sekä tuttinauhaklipsejä että tuttirenkaita.  

Tämän tekemisestä sen verran, että ensin leikkasin huivin neljään osaan, jonka jälkeen madalsin vielä hieman kahta kulmaa (yllä), että huivi olisi hieman kapeampi tuttinauhan keskeltä. Lopuksi huolittelin huivin reunat mahdollisimman kapeasti kaksin kerroin, ja ompelin parin millin päästä reunasta. Sitten vaan huivi kaksinkerroin, toiseen päähän solmin klipsi, ja toiseen päähän voi solmia joko tuttirenkaan tai suoraan tutin. 

Kiitos vielä suloiselle mallille, josta tuli samalla ensimmäinen jenkkituttinauhalainen. Meijän kaveri liittyy sit jengiin vähän myöhemmin mukaan :)

-hanne

OSTOSLISTAKAUPPAKASSI

Mulla on yhä käynnistymisongelmia käsitöiden kanssa. Tai nyt kyllä olisi kauhea palo tehdä kaikkea ja neuloosikin on taas lyönyt päälle, mutta pää jumittaa! Hipelöin materiaaleja, mietin, hipelöin taas, mutta aloittaminen on vaikeaa. Silloin pitääkin kai tarttua vaan ekaan mieleen tulleeseen ajatukseen ja pitää siitä kiinni, vaikka ajatus tuntuukin välillä vähän hölmöltä. 

Niin syntyi ostoslistakauppakassi, lista pohjautuu tosielämään.

Kirjonnasta ja tekemisestä sen verran, että kirjoitin listan kassiin omalla taviskäsialalla (olkoonkin vähän tuollainen mitä on) käyttäen merkkauskynää, joka häviää kankaasta helposti hieman hankaamalla. Pistoina käytin tikkipistoja. En tällä kertaa käyttänyt kirjontakehikkoa tehdessä, sujuuhan tuo homma ilmankin, jos on vaan tarkka ettei kiristä liikaa pistoja. Siinäpä se! 

Jotain lisää tämä kassi ehkä vielä kaipaisi, ehkä otsikon tai muuta, mutta en osannut päättää, joten jääkööt nyt vielä ilman. Voihan tätä sitten aina jatkaa myöhemmin, ja esim. ensivuonna listaan pitänee lisätä ainakin vaipat ja piltti. Ja totuuden nimissä myös karkkipussi. Ja suklaata. Joo...suklaata....mä taidankin lähteä tästä käymään kaupassa! Tsau!

-hanne

KEHTO

Kiitos ystävät onnitteluista! Mä vähän ajattelinkin, että ehkä jokunen teistä on jo vähän veikkaillutkin syytä blogin hijaisuudelle :)

Minä sekä mun kaksi veljeä ollaan nukuttu aikoinamme ekat kolmisen kuukautta kehdossa, jonka on tehnyt äidin veli, mun kummisetä, noin 35 vuotta sitten. Äiti antoi silloin hieman mittoja kehtoa varten, sillä perinteiset kehdot on kovin kapeita. Tämä onkin kooltaan varsin tilava, hieman äitiyspakkauksen laatikkoa pienempi. Mä oon aina ajatellut, että nukuttaisin myös itse mielläni lastani kehdossa aluksi. Niinpä kun meidän pieni ilmoitti tulostaan, kaivettiin me Joken kanssa vanha kehto esiin varastosta. Se oli (meidän makuun) hieman koristeellisempi kuin muistin, mutta eipä siinä mitään, kun kerta saatiin lupa sekä äidiltä että tekijältä vähän päivittää sitä meitä varten. Eikun töihin! 

Niin joo. Kuvissa näkyy aina Jokke työn touhussa, mutta ihan oikeesti mäkin tein osani!

Kehdon päätyjen kanssa pohdittiin pitkään, mitä tehtäisiin. Molemmat pois, vai vaan toinen? Jätetäänkö toinen pää hieman korkeammaksi? Vedetäänkö suora linja, vai vähän kaareva? Päädyttiin lopulta symmetrisiin, kaareviin päätyihin, ja mä oon kyllä tyytyväinen! Jokke joutui hieman säätämään, että sai kaariin oikeat suhteet. Mun vaatimaton mielipide kuitenkin on, että lopputulos on täydellinen. Sit vaan hiottiin ja hiottiin, käsin ja koneella (mä hioin kans!)

Maalaus oli kyllä kokonaan Joken homma. Me haluttiin kehdosta vaalea, muttei aivan valkoista. Valittiinkin hyvin vaalea harmaa, joka kyllä loppujen lopuksi olisi voinut olla ehkä kuitenkin asteen verran tummempi. Höhlä. Jätettiinkin harkintaan uudelleen maalaaminen, mutta luulenpa että tässä me kuitenkin pysytään.



Äitikin innostui kaivelemaan kaapeistaan vielä tallessa olevia vanhoja lakanoita, joista osa lienee isän pikkusiskonkin aikaisia. Kissapussilakana pääsee ainakin meille käytöön, sen alla myös mä oon nukkunut silloin...no, aika kauan sitten :)

Onko teillä nukuttu kehdossa, nyt tai silloin aikoinaan?

-hanne

ARVATKAAS MITÄ

Nyt mä palaan hieman tarkemmin tuohon mun alkukesäisen blogitaukoilun perimmäisiin syihin. Nokkelimmat pokkelimmat voivat jo tuosta kuvasta ehkä bongata, mikä vei aikas paljon alkukesästä mun energiaa ja ajatuksia pois blogista ja käsitöistä. Meille tulee vauva! On tämä vaan aika ihmeellistä, varsinkin nyt kun liikkeet tuntuu. Siellä se melskaa, mun lapsi!

Mä oon muuten aina ajatellut, että sinä päivänä kun saan plussan, pärähtää mulle aivan armoton vauvanvaatteiden väkerrysvietti. Mutta arvatkaapa mitä! Toisin kävi, tai suorastaan aivan päinvastoin, kun käsityöt jäikin kokonaan tauolle. Toki asiaan vaikutti kovasti myös kouluvuoden loppurutistuksen tuoma väsymys ja siihen päälle ei-joka-hetki-aivan-superi-olo, niin näin siinä nyt sitten kävi. Mutta ehkä sitä toisinaan pitää antaa käsille tauko ja päänsisäistä tilaa muillekin asioille, erityisesti tämmöisille maailman tärkeimmille.

Yhdet pökät mä oon saanut kuiteskin tehtyä, ja nyt on sitten jo muitakin hommia tuloillaan. Että ei tää ehkä vaatettomaksi jää tämä lapsi! Ylläolevat kortit sain myös väännettyä, ja ne lähtivät kesällä iloisten uutisten ja pienten kirjailujen kera tulevalle sedälle ja tädille.

Semmoista :) Palaillaan ystävät!

-hanne