2015/09/21

KIIKKAA KAAKKAA!




Milli tunnistaa joitakin sanoja jo hyvin. Isä ja äiti löytyy yleensä kysyttäessä, samoin vanha kunnon klassikko "lamppu" sekä ystävältä saatu lintukoriste, joka tunnetaan meillä nimellä "titityy linnut". Ja vielä yksi pään kääntyilyä ja innostumista aiheuttava sana on "kiikkaakaakkaa keinu". Koska mikäs sen ihanampaa kuin keinuminen! 

Joskus kolmisen vuotta sitten näin Pinjacolada -blogissa ohjeet lapsen keinun tekemiseen. Keinu oli niin valtaisan hieno, että kun pian postauksen jälkeen tuli kirpparilla vastaan vanha ja kulahtanut kangaskeinu, pistin sen ostoskassiin. Silloin ajattelin että voisin päällystää keinun ja antaa sen vaikka lahjaksi jollekin kaverille, mutta sittemmin keinu unohtui vanhaan tuttuun paikkaan nimeltä Jemma. Nyt kun kesällä käytiin pihalla keinumassa, tuli tuo yhtäkkiä taas mieleen. Ja kappas, tarpeeksi pitkän jemmaamisen jälkeen löytyi keinulle käyttöä ihan omasta kodista! 



Mä en siis tehnyt keinua alusta asti, vaan, purin vanhat kankaat kaavoiksi ja ostin uudet narut. Sattuimoisin meidän keinu muistuttaa kyllä kovasti esikuvaansa (hih)! Kangas on Anttilan alesta hamstrattua Väre -kangasta (nettikaupasta on loppu, mutta itse löysin kangasta ihan kaupan tiskiltä), jonka vahvistin vielä jämäkällä liimakankaalla. Muutoinkin suosittelen keskeisimpiin saumoihin tuplavahvistusta. Naru löytyi Bauhaussista ja siinäpä toistuu sattumoisin vähän samanmoinen sahalaita kuin kankaassa. Solmuna käytin vanhaa kunnon kasia, mutta vaikka kyseessä onkin aikas luotettava ja luistamaton solmu, on noita hyvä välillä tarkistaa. Keinu on meillä kiinnitetty leuanvetotankoon, ja että ovesta pääsee kulkemaan, ruuvasi Jokke vielä tuollaisen pienen koukun seinään, niin keinun saa välillä nostettua sivuun.




Ai niin,  in action -kuvat on aina kivoja, joten toki yritin niitä nytkin ottaa. Yllä voi nähdä, millaisia kuvia saa, kun kuvaa (yrittää kuvata) vauhdikkaasti liikkuvaa (ja kiljuvaa) kohdetta hämärähkössä valaistuksessa ;)

-hanne

2015/09/14

VAUNUN VARUSTELUA #2





Kesän aikana Milli on hypähtänyt vaunukopasta rattaisiin, minkä myötä viime kevään vaununvarustelut vaati vähän päivitystä. Ja ilmeisesti keväällä mä onnistuin skippaamaan jokaisen vähänkään sateisen kelin, kun vasta nyt syksyn sateilla on tullut tarve suojella jotenkin vaunukopassa kulkevaa tavaraa kuraroiskeilta. Niin että näillä eväillä siis uusiin varusteluhommiin!






Vaunupeitto on ollut erinäppärä päikkäreillä lasitetulla parvekkeella loppukesän puoliviileillä keleillä. Pipo vaan päähän ja ehkä joku kevyt takki ja muuten peittoa päälle. Peitto vaunuihin syntyi yyberkoleesta Aarrekidin Monsters -kankaasta. Toinen puoli Kangaskapinan edukasta, vaaleanharmaata joustocollegea. Kuvista vähän huonosti välittyy tuon harmaan sävy, mutta se on mun mielestä tosi ihana! Lämmin, ehkä aavistuksen violettiin taittuva harmaa. Peiton koko on 100cm x 80cm. Toisen lyhyen sivun reunan lähistölle ompelin sivusauman sisään nauhat, joiden ajatuksena on kevyesti kiinnittää peitto vaunuihin. Nimittäin jo neitsyt matkallaan (ennen näiden nauhojen lisäämistä) noukin peiton pariin otteeseen maasta ja vielä useammin renkaiden välistä.




Rattaiden pehmuste pehmittää ehkä vähintää yhtä paljon äidin ja isän mieltä, kuin itse käyttäjän istuinta. En siis olleskaan tiedä mitä Brion tädit ja sedät tämän tarpeellisuudesta tuumaisivat, mutta omaan käteen tuo pelkkä rattaiden istuinosa tuntui paitsi kesäkuumalla hiostavalta, niin myös kovalta. Ja siihen nyt pitäis tuo oma sydänkäpynen kipata nukkumaan! Siispä ompelin pehmusteen.

Nyt kun käyttäjä ei vielä juurikaan pääse lätäkköihin mönkimään, valitsin mieluummin pehmeän ja hengittävän materiaalin, likaa hylkivän ja esim. pyyhittävän matskun sijaan. Materiaali onkin ihan vaan lakanakangasta, vahvistettuna tukevalla liimakankaalla. Katsotaan joskos myöhemmin tulee tarve toiselle pehmusteelle toisenlaisista materiaaleista. Pehmusteen välissä on selkänojan kohdalla kaksi ja pepun alla kolme kerrosta 100g vanulevyä. Ai niin, kokeilin pehmusteen toiselle puolelle tehdä kuosia perunalla painamalla, mutta jotenkin tuo pilkullinen puoli näyttää niinkuin pehmusteelle olisi joku rokko pukannut päälle! Ja onhan tuo vähän rauhallisempi tuo yksivärinen muutenkin.

Meinasin teille ohjeenkin vaunupehmusteen tekemiseen väsätä, mutta juurikin silmiin sattui oikein eripätevä tutoriaali JabaDabaRuu -blogissa tähän samaan puuhaan. Tuossa yllä kuitenkin abouttiarallaa mitat omasta Brio Smileihin sopivasta pehmusteesta.





Se kolmas vaunuvarustelu tuli ajankohtaiseksi, kun vähän vauhdikkaasti työnsin vaunuja lätäkön läpi. Siinä kuran roiskuessa tuli mieleen, että mulla matkaa vaunukopassa lähes aina mukana suht tyyris rengasliinakin, jota tuskin kuravesi kaunistaa. Jäin tuumailemaan sopivaa materiaalia suojapussukan tekoon, ja sitten samoihin aikoihin Prisman alekorista käteen sattui tuollainen kangasmainen suihkuverho hurjaan neljän egen hintaan. Mukaan vaan ja saksien alle! 

Tein pussukasta jumppakassihenkisen, jossa nuo olkaimet kiinnittyvät klipsuilla reppuun. Näin saan myös kassin kevyesti kiinnitettyä vaunuihin, kun vedän olkaimet kulkemaan tuosta tangon yli. Joo, olen ehkä vainoharhainen, mutta niin inhottavia tarinoita on tullut vastaan tilanteista, joissa pitkäkyntinen on vaunuista nopsasti napannut jonkun pussukka mukaan. Ehkä tuollainen pieni kiinnitys suo hieman mielenrauhaa!


Pussukan suulle pääsee näppärästi käsiksi etupuolelta ja tarvittaessa sen voi nakata selkäänkin, kuten Jokke tässä ystävällisesti demonstroi. Aivan kiva materiaali muuten tuo suihkuverho! Helppo käsitellä, kevyt, ohut ja kuitenkin kestävä. Tein tuosta myös pienen pussukan hoitolaukkuun. Sinne voipi sitten nakata vaikkapa likaisen ruokalapun tai vaihtovaatteet mahdollisen vesivahingon jälkeen. Mietin myös, joskos tuosta voisi tehdä kevyen sadesuojankin rattaisiin. Saapi nähdä, matskua nimittäin vielä hyvin riittäisi! Tulisko teille mieleen missä muussa ompeluksessa olisi hyötyä vettä hylkivästä kankaasta?







-hanne

2015/09/01

TEKSTIILIÄ JA TEKNIIKKAA


Arvatkaas mikä tää on! 

No en mä jaksa oottaa, kerron jo. Se on valaisin, jonka omin pikku kätösin viime syksynä sahasin, hioin, porasin, kaiversin, taivutin, kolvasin/juotin, naulasin, liimasin ja vahasin kasaan teknisen työn didaktiikan kurssilla. Ohjeena oli tehdä valaisin annetuista materiaaleista. Tämän kummallisen puuboksin ajatus on toimia myös minikokoisena valopöytänä. 

Ei siitä tullut häävi, eikä se ole kauheasti käyttöönkään päässyt. Siinä on myös mukana semmoisiakin aivopieruja, että en ehkä takaa kovin pitkää käyttöikää. Mutta ite tein! Jotkut puuntyöstöjutut oli tuttuja, mutta esim. kolvaus ja yleensäkin ledivalon elektroniikkahässäkkän (huomatkaa ammattimainen sanasto!) teko oli aivan uutta. En ollut myöskään työstänyt koskaan aiemmin metallia tai pleksiä. 

Tämän kurssin otin viime syksyn ohjelmistooni siksi, että sen käyminen oli vaatimuksena teknisen työn sivuaineeksi hakemiseen. Loppukeväästä sitten täyttelin hakukaavakkeen tähän vain joka toinen vuosi starttaavaan aineeseen. Ja sillä seurauksella, että minä pääsin kuin pääsinkin sisään!!! Aion lukea teknisen pitkänä, minkä myötä joskus valmistuessani musta tulee sekä tekstiilityön että teknisen työn aineopettaja! Hih hei! 

Hieman jänskättää aloittaa jo nyt koulua, kun tuo oma mönkijä on vasta reipas 7kk. Mutta koulua on onneksi vain pari kertaa viikossa ja muutama tunti kerrallaan, ja pystytään järkkäilemään siten, että Jokke ottaa läpsystä vaihdon vauvan hoidon kanssa näille päiville. Mutta silti! Lisäksi jännittää se, että tekninen työ on kutakuinkin ainut opetettava aine, missä oppilas voi sahata itseltään käden irti. Tai minä. Siis sahata itseltäni, en toivottavasti oppilaalta. Mutta heti tän kässäopekoulun alusta asti tekninen työ on ollut ainut aine, mikä mua on kiehtonut sivuaineeksi ja se kiinnostaakin sitten todella kovasti! 

Niin että ehkäpä jatkossa saan esitellä muutaman muunkin puisen/metallisen/muovisen/elektonisen jutun! Pitäkää mulle ja meille peukkuja!

-hanne

2015/08/26

MUSTELÄISKÄREIVIT [ohje]



Ihastelin tässä taannoin Vimman Maailma muovautuu -printtiä. Mietin, että miten saisi vähän pienemmässä mittakaavassa vähän samanmoista, marmoriväri -henkistä pintaa kangasväreillä. Joskus keväällä kokeilin ihan marmoriväreilläkin värjäämistä kankaalle, mutta se ei suoriltaan toiminut niinkuin ajattelin. Mutta nytpä tuli sitten mieleen aiemmin värkkäämäni musteläiskäkassi, ja siitähän se ajatus sitten lähti. 

Tää vaatis edelleen jatkokehittelyä, mutta silti tänne nyt jo! Koska mä tykkään! Erityisesti tuo sabluunapainaminen oli hauskaa puuhaa.

Ja ohjeentynkää, tietty!


MATERIAALEISTA

- Kangasvärit
Suosittelen lämmöllä EMO-tuotantoa, ja mikäli tulee värjättäyä aika-ajoin, niin kannattaa vähä satsata ja ostaa perusvärit + musta ihan pigmenteinä. Valmis kankaanpainoväri tai pelkkä painopasta ei nääs kestä ikuisuuksia, vaan menee about vuodessa klimpiksi. Pigmentit taas säilyy, ja painopastaa tai ruiskuemulsiota on nätty ostaa sitten lisää. Ja sekoittelemalla saa tietty mitä väriä tahansa aikaiseksi!

- Tiskirätti / body
Oma "tyhjä" tiskirätti löytyi Hobbypointista. Mutta toki vaikka bambukangas toimii yhtä hyvin. Todennäköisesti paremminkin! Pitää se vielä testata! Body on ihan henkkamaukan tätien ompelema. Mua laiskotti!

- (läpinäkyvä) muovipussi

- Kontaktimuovia jos suunnitelmissa on sabluunapainaminen

1.
Valkkaa valmiiksi haluamasi värit. Mä sekoitin myös mustaa valmiiksi, mutta totesin, että värit toisiinsa sekoittuessaan muodostaa kuitenkin hyvin tummiakin sävyjä. Niinpä jätin mustan käyttämättä. 

Lusikoi värejä muovipussin päälle yllänäkyvällä tavalla. Mutta HUOM! Painoväriä kannattaa laittaa enemmän, kuin mitä mulla tuossa yllä on! Varsinkin tuo tiskirätti imi itseensä niin paljon väriä, että painojälki jäi paikoin epätasaiseksi/puutteelliseksi. Eli väriä reippaasti!
Huomioi myös, että isommat "kasat" väriä, tuottavat tietenkin isomman samanvärisen pinnan. Eli värejä sen mukaan, minkälainen jälki on tavoitteissa.


 
2. 
Paina muovipussi kaksinkerroin, ja levittele värejä varovasti sormella painaen. Tässä kohtaa värejä voi sekoitella keskenään paljon, tai sitten vain hyvin vähän. Mitä voimakkaammin painat, sen voimakkaammin värit sekoittuvat toisiinsa.



3.
Avaa muovipussi varovasti. Aseta tiskirätti sanomalehtien päälle ja laske muovipussin väripuoli tiskirättiä vasten. Sivele sen jälkeen kädellä muovipussin päältä niin, että kaikki väri siirtyy kunnolla muovipussista kankaalle. Tässäkin kohtaa värit saattavat vielä jonkin verran sekaantua keskenään. 

4. 
Poista muovipussi ja anna työn kuivua hyvin. Kiinnitä sitten painoväri huolellisesti silittämällä. Mä vielä huuhtelin rätin huolellisesti ja nakkasin sen pesukoneeseen ennen käyttöön ottoa. Ainakaan eka pesukonepesu ei tehnyt väreille yhtikäs mitään!


SABLUUNALLA PAINAEN 



Sujauta bodyn sisään pahvia estämään värin leviämistä selkään. Kovempaa pintaa vasten on myös helpompi tehdä painotyö. Piirrä kontaktimuoville haluamasi kuvio ja leikkaa se irti. Jätä reippaasti ylimääräistä kontaktiomuovia kuvion ympärille suojaamaan kangasta. Liimaa kontaktimuovi bodyn/kankaan päälle. Kannattaa tässä kohtaa suojata loppukin kangas, sillä värin siirtovaiheessa on erittäin helppoa huitoa muovipussista väriä muuallekin kuin sille tarkoitettuun paikkaan...



Tee värin sekoitus muovipussin päälle kuten yllä ohjeessa (kohdat 1. ja 2.). Paina sitten muovipussilla väri sabluunan päälle. Silittele taas sormella väriä kiinni kankaaseen. Mä myös jonkin verran kuljetin sormella väriä sabluunan reunoilta kankaalle, niin kuvion rajoista tuli voimakkaammat.



Nosta muovipussi pois, ja poista myös kontaktimuovi varovasti. Anna taas kuivua, ja kiinnitä väri huolellisesti silittämällä. Pesin myös bodyn ensin käsin ja nakkasin vielä pesukoneeseenkin ennen käyttöä. 



Mä tykkään kauheasti erityisesti tuosta reivipandasta! Siinäkin ois voinut olla vähä enemmän painoväriä, mutta silti, se on supersiisti! Rätti on myös päässyt aktiivikäyttöön, joskin erityisesti sen kanssa aion kyllä jatkaa jatkokehittelyä. Mulla on muutenkin lisäkokeilukohteita tälle painotekniikalle. Je!

-hanne

2015/08/16

PUIKKOMAISTERIN SUKKAKIRJA


Sain kutsun elämäni ekoihin kirjanjulkkareihin ihanaiseen Snurreen, juhlistamaan uunituoreen Puikkomaisteri -blogia pitävän Tiina Kaarelan jokseenkin kaunista Puikkomaisterin Sukkakirjaa*. Siellä lankojen keskellä kilistettiin kirjalle, joka lienee ensimmäinen osa Puikkomaisterin neulekirjasarjaa. Käsi(ne)kirja on kuulemma jo hyvällä alulla! 

Mun hermothan ei oo laisinkaan kirjoneuletta-pienillä-puikolla-ja-superkaposella-langalla -tyyppiä, ja vitsi kun sukkien kohdalla niitä pitäis vielä tehdä kaksi! Ylivoimaista! Ainoat tekemäni kirjoneulesukat onkin paksusta langasta ja vieläpä eriparia! Niinpä olikin vähintäänkin mielenkiintoista kuulla kun Puikomaisteri heti ensitöikseen kertoi, että hänen kärsivällisyytensä on samaa luokkaa ja että ikäänkuin siksi juuri hän on kirjoneuletta lähtenyt neulomaan. Niin että kirjonneulekirjan voi julkaista myös ihminen, jonka kotoa löytyy parittomia sukkia ja joka on opetellut kirjoneulepitkäjänteisyyttä aivan tosissaan.



Ja siitä kirjasta. Onko teistä kukaan päässyt tätä jo selailemaan? Kirjasta löytyy siis reipas parikymmentä ohjetta, pääasiassa kirjoneulesukkiin. Niihin semmosiin, mitkä mahtuu kunnolla tavallisiinkin kenkiin ja joita kuuluu ulkoiluttaa mielellään vaikka läpinäkyvien kenkien kanssa. Kuviot on värikästä toisintoa mm. eri maiden kansanomaisten kirjontakuvioiden malleista. Löytyy kuulkaas ötökkää ja kukkasta, mutta samoin myös vähän geometrisempaa ja hillitympääkin. Omat suosikki on pitkällisen selailun jälkeen ehkäpä yllänäkyvät Susamikat, keltaharmaat Ohdakkeet tai nokkelasti nostettuja silmukoita hyödyntävät Otsot. Kirjassa on yleensä kaksi kokoa per sukka, ja selkeät kaaviot.

Kirja ei ole aloittelijoille, eikä tarvikkaan olla. Alussa käydäänkin läpi vain oleellisimpia juttuja ja kirjailijan itsensä vinkkejä. Puikkomaisterin persoonaa pilkahtaa "Kantapään kautta, mutta lue ainakin tämä" -kappaleen nimikoinnissa. Jooh, itellä ainakin tulee usein vähä skippailtua alkuhöpinät, vaikka niissähän se kirjailijan kokemus olisi varmaan tiivistettynä. Mutta nyt luin! Ja luin muuten myös "Äidillä on parhaat lelut" -kappaleen, ja sekin oli selkeästi munlaisille suunnattu. Nimittäin vinkkiviitosia erilaisista ohjelmista yms. teknologian tuottamista (kirjo)neulojan apuvälineistä. Peukkua tälle!


Jähtäväksi nää, saanko tsempattua itseni ohkaisen kirjoneulesukkaparin neulontaan. Mutta innostavalta kirja ainakin tuntuu! Ja inspiroituminenhan se on se kaikista mukavin juttu! Kirjailija itse kehotti lukemaan kirjan, katsomaan kaaviot ja sitten neulomaan mitä neuloo. Sen ainakin teen.

Kiitos kutsusta Snurren väelle ja vinkkinä muuten, että Moreeni kustantamolta näyttäis olevan tulossa muitakin jokseenkin mielenkiintoisia kirjoja tässä syksyn aikana. Erityisesti jäi kiinnostamaan Anna Verschikin Saumattomat neuleet. Niin ja tarttuihan sieltä Snurresta väistämättä pari lankakerääkin mukaan, se kun tuo syksy tuloillaan, niin pitää hiljalleen valmistautua. 

-hanne

*kirja saatu julkkareissa