2015/10/24

VAIPPAKAKKU TÄYTTEINEEN


 
Rakas ystävä sai esikoisensa kaksi viikkoa sitten. Tämä oli ensimmäinen ystävän esikoinen sitten omani, ja oli kyllä erimoinen fiilis miettiä tällä kertaa vauvaviemistä! Nyt tuntui että haluaisin antaa kaikki ne pikkuiset jutut jotka oli meillä tarpeen ensiviikkoina! No, en nyt kuitenkaan kaikkea tähän haalinut, mutta joitakin juttuja. 

Vaippakakun muotoon viemiset pääsi lähinnä siksi, kun yksi juttu mitä ite kaipasin ekojen kuukausien aikana, oli testivaipat! Meillä ainakin homma meni silleen, että ensin toimi joku vaippamerkki hyvin, ja seuraavassa hetkessä ne alkoivat falskata. Vaihdettiin toiseen merkkiin, ja se taas toimi. Hetken. Sitten taas vaihdettiin, joko merkkiä tai kokoa. Niinpä meille oli jäänyt muutamakin pussin loppu, jotka jäi käyttämättä yhtäkkisten vesivahinkojen takia. Silloin jo mietin että pitäis saada joka vaippamerkistä ja joka koosta aina joku kolme näytettä, niin sais kokeilla että toimiiko ne! 

No, koska ystäväkin sai pojan (joilla nää ohivuodot ovat ilmeisesti tyypillisempiä) rakensin vaippakakun näistä meidän jämistä, ja osin olin säästänytkin ystävä mielessäni muutamia vaippoja. Kakun alin kerros on kokonaan 2 kokoa, keskikerros on 1 kokoa ja ylin kerros kolmosta. Kaikissa kerroksissa on kolmea eri merkkiä.

 

Ennenkin oon hehkuttanut täällä Onni ja Ilonan katsekukuvia ja -kankaita*. Meillä ne tosiaan olivat valtaisa hitti ja isoakin isompi apu vauvan viihdytyksessä. Milli nimittäin jaksoi tuijotella näitä vaikka kuinka pitkään ja äiti sai lepoa muuten yhdessä vaiheessa aikas jatkuvasta hytkyttelystä ja kantelusta. Viimeksi kun näistä postasin, olitte sen verran isoin määrin käyneet Onnin ja Ilonan sivuilla, että sain heiltä pätkän kangasta lisää jatko-ompeluksiin. Ja tietty halusin ommella ystäväiseni vaippakakkuun samanmoisen arjen apuri -rapinalelun.

Lisäksi tein parit liivinsuojat (mulla ne kertakäyttöiset liimautuivat inhottavasti kiinni). Näissä materiaalina on PUL -kangasta ja coolmaxia, ja näiden välissä imuna erinäisiä paloja bambufleeseä ja bambufroteeta. Tuttinauha piti tietenkin myös tehdä, sillä vaikkei joka bebe tuttia käyttäisikään, niin meillä ainakin jokainen rattaissa mukana roikkuva lelu on nykyään näillä kahlittu paikoilleen.




Harsoja ei vaan voinut olla liikaa! Niitä vaan kului, vaikka meillä ei ees puklailtu. Siispä semmoisenkin taiteilin vaippakakkuun. Ja myös senkin vuoksi, että harso on mitä näppärin apu vaippakakujen kerrosten yhteen sitouttamisessa. Harsoon painoin yhteen kulmaan muutaman pisaran samoissa sävyissä kuin kakusta löytyvän bodyn kanssa.




Ja nää bodyt! Voi Viljamin Puoti, uusi rakkauteni kangaskauppojen joukossa! Olin aiemmin hamstrannut Hattarakekkerit -kuosia, ajatuksena tehdä Millille bodyn ja yhtäkkiä kekkasin että kankaan lopustahan saa hyvin tehtyä pienemmässä koossa samistelubodyn tälle (tietty) tulevalle Millin bestikselle. Kaavana on hieman muokattu Sausage dog (Ottobre 4/14 ). Melkein on pakko hamstrata tätä kangasta vielä vähän!



Ja sitten vielä ohje vaippaakun kokoamiseen, silleen kun mä sen teen
 
Materiaalit
  • Yksi paketti vaippoja, semmonen about 56 kpl paketti riittää. Suosittelen kokoa 2, koska kaikki vauvat eivät koskaan mahdu ykköskokoon.
  • Kuminauhoja tai nauhaa vaipan sitomiseen
  • Pahvia ja kangasta koristeluun
  • Tukeva pahvi kakun alle
  • Sellofaania kakun ympärille
  • Vaippojen lisäksi jotain muuta täytettä, oman maun mukaan 

 
1. Ensiksi käärin jokaisen vaipan rullalle ja laitan vaipan ympärille nauhan tai kuminauhan. Kuminauha on mun mielestä helpompi poistaa myöhemmin. 

2. Tässä kakussa tein ensin kerrokset erikseen ja sitten kasasin ne päällekäin. Pohjakerros kannattaa koota suoraan pohjapahvin päälle. Kerrokset kokoan asettamalla vaippoja ympyrämuotoon ja venytän kuminauhan näiden ympärille. Tässä tarvitaan yleensä apukäsiä. Kun kuminauha on ympärillä, voi kerrokseen vielä lisätä vaippoja sekä kerroksia sitovia elementtejä, kunnes kerros on halutun kokoinen ja muotoinen. Nämä "sitovat elementit" auttavat siis tukemaan kakun kerroksia toisiinsa. Tässä kakussa harso yltää ensimmäisestä kerroksesta toiseen kerrokseen ja toisesta kerroksesta törröttävät karkkipatukat taas kiinnittää kolmannen kerroksen. Näinkin pieni kiinnitys on jo riittävä tukevoittamaan kakkua ja paremman puutteessa homman hoitaa varmasti pitkittäissuunnassa rullattu vaippakin, kunhan se ulottuu kerroksesta toiseen. 

3. Kun kakku on koottu, piirrän pohjan ääriviivat paperille, liu'utan kakun pois, pienennän pohjalevyn sopivan kokoiseksi ja ujutan takaisin kakun alle.

4. Kakun kerrosten ympärille kietaisen pahvisuikaleet peittämään kuminauhat ja sidon joko joka kerrokseen, tai kuten tässä, vain ylimpään kerrokseen rusetin koristeeksi. 

5. Lopuksi asettelen kakun päälle muut "täytteet", tässä tapauksessa siis tuttinauhan, liivinsuojat ja rapinalelun. Bodyn olin käärinyt ylimpään kerrokseen vaippojen mukaan. Sitten käärin koko komeuden vielä sellofaanin sisään. Tämä on ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Helpoiten pääsee, kun tekee sellofaanista valmiiksi oikean kokoisen pussin, jonne kakun voi laskea. 

Siinäpä se! 


Mitä teidän vaippakakun täytteisiin on kuulunut/kuuluisi?
 
-Hanne

2015/10/18

VASARA JA NAULOJA





Nyt alkaneen sivuaineen, teknisen työn opintojen ensimmäinen kurssi, puuteknologia, on onnistuneesti läpi kahlattu!

Täytyy sanoa, että pari päivää koulua viikossa tässä vauvaloman loppupuolella sopi mulle paremmin kuin hyvin. Surin kyllä etukäteen menetettyjä päiviä vauvan kanssa ja koulun tuoman stressin paluuta tähän mukavan leppoisaan kotona oloon. Mutta pöh, turhia murehdin! Jokke on saanut nauttia eri tavalla Millin kanssa olosta ja mä saanut oppia uutta. Ja kaiken kaikkiaan ainakin tämä ensimmäinen kurssi on ollut oikein hallittava työmäärältään. Ilman stressiäkin on siis selvitty! 

Kurssilla me käytiin läpi siis puutyön perusteita, sekä käsityövälineitä että noita yhä vähä jänskättäviä tällä-voin-periaatteessa-irrottaa-käteni -koneita, kuten sirkkeliä, oikohöylää ja vannesahaa. Kivaa kivaa kaikki, enkä irrottanut kättäni! Kurssin aikana me tehtiin kolme työtä ja lisäksi päästiin samantien opetusharjoittelunkin pariin kolmosluokkalaisten teknisen työn tunneille. 



Ihan ekana meidän piti rakentaa samanmoinen laatikko, minkä teko meidän piti sit samantien kolmosluokkalaisille ohjeistaa. Tai ei nyt ihan samanlainen, suunnittelijan vapauksia toki pitää olla! Mutta laatikko on siis varsin yksinkertainen ja karkea, ja tehty niillä välineillä mitä kolmosluokkalaisilla on käsillä. Jokkea vähän nauratti tuo mun laatikko rakoilevine liitoksineen ja aikas pikaisesti hiotuin pintoineen, mutta hei, mä tykkään! 

Toinen myös kokonaan käsityövälineillä koottu työ oli tommonen knokkeri. Se on kait jonkunmoinen lelu ja siitä lähtee kova kolina kun sitä heiluttaa. Tässä lähtökohtana oli valmis samanmoinen työ, laudan palanen sekä mitat miten lauta tulee sahata niin, että se tulee kokonaisuudessaan käyttöön. Sit vaan tekemään!



Kolmas työ oli mun suosikki. Meille annettiin käteen pätkä raakalautaa, josta lähettiin työstämään eka liimalevyä ja sitten leikkuulautaa, kukin oman suunnitelmansa mukaan. Mun leikkuulauta ei nyt varsinaisesti oo leikkuulauta, vaan juustotarjotin. Toi mänty oli niin pehmoista, että siihen jäi pienestäkin kopauksesta jälki, niin aattelin että juustotarjottimena se ehkä pärjäis pidempään. Mulla oli tommonen aika minimalistinen työn suunnittelussa, ja opettaja vähä vihjailikin että voisin vielä jotain lisätä. Siispä upotin tarjottimen kylkeen vielä muutaman magneetin, johon veitset saa kiinni. Ei se täydellinen ole, mutta sisältää paljon uusia opittuja asioita ja rakkautta!

Kaiken kaikkiaan oli kyllä tosi mukavaa! Harvoin saa oppia yhtä paljon uutta näin lyhyessä ajassa. Nyt ois tietty kauhee palo tehä lisää puutöitä, mutta nää hommat on vähä haastavia kerrostalokaksiossa, heh. Mutta ehkä mä jotain keksin. Nyt seuraavaksi meillä alkaa metalliteknologia, uujea! Se on, jos mahdollista, vielä vieraampaa mulle kun puutyöt. Jänskättävää!
-hanne

2015/10/12

NOSH NAISTEN KANGASMALLISTON SYYSSATOA



Sain toistamiseen mahdollisuuden ottaa tuntumaa ennakkoon NOSH:n nyt jo julkaistuun naisten syysmalliston uusiin kankaisiin.  Viime keväällä tekemäni mekot ovat olleet toooosi aktiivisessa käytössä ja siitä huolimatta mekkosten kankaat ovat pysyneet täysin virheettöminä. Ei nukkaa, ei kulumaa, vain siloisuutta ja pehmeyttä. Siis laatua, kuulkaas! Niin että tottahan toki tartuin taas tarjoukseen.

Nyt sain käsiini petroolin värisen paketin, josta löytyi farkkucollegea tummana petroolina* sekä maxiraitaa hiekan ja petroolin sävyissä*. Lisäksi sain palasen petroolin väristä resoria*. Ja mainittakoon heti, että näköjään vihreä metsä sekoitti kameran niin, ettei mitkään meikäläisen osaamat säädöt auttaneet kamerassa tai kuvankäsittelyssä - petrooli se taipui varsin siniseksi, vaikka ei sitä ole. Yllä olevista NOSH:n omista kuvista näkee kankaiden todellisen sävyn.




Farkkucollege, ai että! Olen jo aiemmin hamstrannut Nosh -kutsuilta tätä palasen harmaana, ja tämän postauksen kangaspaketin peesissä tilasin vielä chilin punaisenakin. Mä tykkään tykkään! Punainen odottaa vielä kohdetta, harmaasta on syntynyt tähän mennessä vauvalle nopeasti suosikkihousujen asemaan päässeet housut. 

Kangas on tukevaa mutta kuitenkin pehmeää ja joustavaa, ja todella mukavaa työstää. Joustoa ei ole samoissa määrin kuin jerseyssä, mutta ei tarvikkaan olla. Pinta on farkkumaista ja elävää, ja kankaan "nurja" puoli olisi yhtä lailla käyttökelpoista oikeaksi puoleksikin. Tästä syntyisi oivat astetta tyylikkäämmät olohousut tai vaikkapa kevyt takki. Tai sitten paita, kuten nyt. Paidan kaava on taas sekoitus sitä sun tätä. Enimmäkseen Joka tyypin kaavakirjan naisten t-paitaa, vähän Ruskaa tueksi ja turvaksi ja paidan perusidea on suoraan kopioitu Annukan aurinkoiset -blogista. Tästä tuli tooodella kiva! Lämmin ja istuva käyttöpaita. Sellainen jota voi pitää kotona ja menossa. Taskujen kankaana käytin toista saamaani kangasta, ohuempaa maxiraitaa, ettei taskujen kohdasta tulisi liian paksua.


Toinen tekele syntyi siis maxiraita -jersystä. Myös tämä kangas (toisessa värissä) oli siis ennestään tuttua ja hyväksi todettua. Sileäpintaista, joustavaa puuvillajerseytä. Väriraidat on neulottu, minkä myötä kangas on oikealta ja nurjalta puolelta saman väristä.

Mulla on ollut tarkoituksena kokeilla tehdä itselleni kaupan tätien tekemän valmisvaatteen pohjalta samanmoinen liehulärpäketakki. Kankaaksi olin alun perin miettinyt jotain merinoa tai NOSH:n flaméa, mutta nyt kun sain näppiini tätä maxiraitaa, niin oli pakko kokeilla sitä. Paidan ajatus on yksinkertainen: Leikkasin koko leveydeltä pois n. 3/4 mittaisiin hihoihin palan. Jäljelle jäi noin 90cm x täysleveys (noin 160cm), ja tähän leikkasin kädentiet. Hihat leikkasin Ruskan kaavan mukaan, ompelin putkiloksi ja istutin ne miehustan kädenteille. Hihansuihin ompelin vielä resorit. Mitään muita reunoja en ole huolitellut, vaan ne rullautuvat sen minkä rullautuvat. Istuvuus paranisi tietenkin olkasaumojen myötä, mutta hyvin tämä on päässyt käyttöön näinkin! 

Nyt ruoanlaittoon ja vaipan vaihtoon, morjenttes!

-hanne

*) saatu NOSH:lta

2015/10/10

YHTEENVETOA SEINÄJOEN KÄSITYÖMESSUILTA

Nyt olis kuulkaas Seinäjoen käsityömessut taputeltu! Kaksi päivää tuli messuilla vaelleltua, ja vaikka messut on aivan hallitavan kokoiset, yhteen messuhalliin hyvin mahtuvat, niin niinpä kuulkaa loppui taas aika kesken! Toki vauva vei osan ajasta, mutta en mä voi siihenkään vedota, sen verran usein huomasin työntäneeni rattaat vauvoineen äitini huollettavaksi. Oli vaan niin mukava jutella, kierrellä, tutkia ja kuvailla. Tässä vähän kuvin ja sanoin mieleen painuneita messujuttuja.

 Rea Järvenpään neulotut / virkatut Converset, eli Reaverset. Ohjeen voi ostaa täältä. Nää pääsee puikoille vielä syksyn aikana!

Rustoopuorin kojulla pyörittelin kädessä neuleharppua jolla oli tehty mm. tuo yllä näkyvä huivi.

Viljamin puodin ihanuudet sai mut ekan kerran raottamaan kukkaron nyörejä messuilla. Onneks edellisestä Viljamille tehdystä ostoksesta oli sentäs viikko aikaa, niin ei tuu liian tiheesti ostettua samasta paikasta...

Lankavan pisteen sähdehtivät glittermatonkuteet oli mulle uus juttu. Tykkäsin!

Paapon kerittyjä, sympaattisia matonkuteita. Olis tehnyt mieli rullata auki tuota sarjakuvakudetta ja lukea tarkemmin!


Hengästyttävän Indie fabrics keskittymä, eli Käpysen, Ikasyrin, Neenuskan ja Paapiin kangastaivas. Taisi taas kukkaronnyörit heltyä...

Paapiin tarjottimia <3
Oksa stylen kojulla ihastelin Latvialaisia Dundaga -lankoja, jotka hehkuivat todella kaikissa syksyn väreissä!



MATERIAALIT / tekijälle

Tänä vuonna mun pieni kässääjän pää sekosi erityisesti kankaista, vaikka kotiutussatsi jäikin onneksi kohtuullisen maltilliseksi. Eniten aikaa taisin käyttää tuolla Indie fabricsin yhteiskojulla. Mutta toki piti hivellä myös esimerkiksi Murun ja Vanja Sean neuloksia. Lankoja ei näiltä messuilta tarttunut lainkaan mukaan, vaikka tarvettakin oli (ihan oikeesti on tarvetta! Uskokaa pois!). Perjantain jälkeen tuntuikin, että messuilla ehkä oli lankojen kokoinen aukko. Tai siis erityisesti kaipasin ihan rehellisiä herkkulankaputiikkeja. Mutta lauantaina kun kiersin uudelleen lankakiikarit silmillä, niin löytyihän niitä lankojakin! Monista kojuista löytyi esim. pieni hyllylinen käsinvärjättyjä lankoja. 

Muita materiaaleja tarjoili mm. vanha tuttu Teippitarha ja tietenkin löytyi myös mosaiikkitarvikkeita sekä paperiaskartelutarvikkeita myyviä kojuja. Sekä mun vanha suosikki Näpsäkkä, josta saa, no, vähä kaikkea. Taito Etelä-Pohjanmaa myi totuttuun tapaan erimoisia tarvikepaketteja esim. lumihiutalekoristeisiin ja pitsihimmeliin.

DOWN to SIZE putiikin tyylikkäät lumpputekstiileistä kudotut ja ommellut kassit sopi kuin nenä päähän messujen kierrätysteemaan.
Emma's & Mama'sin valopallot oli koko messujen ajan ympäröitynä semmosellakin ihmismäärällä että tein nokkelan päätelmän - suosittuja olivat!
Lumotun peilimaan kierrätysmateriaalikorut ja magneetit. Erinerokasta uusiokäyttöä mm. vanhoille lehdille, kristallikruunun koristeille ja kirjankansille. Tarttuipa mullekin magneetti tästä pöydästä matkaan!
Pauliina Rundgren Handicraftsin korut yhdistivät kauniisti puuta ja emalia.
Wärkkärin superhienot, klassiset puulelut teki aika vaikutuksen, nyt kun on tuo eka oma puutyön kurssi koulussa kahlattu läpi.



TUOTTEET / ostajalle

Valmiiden tuotteiden kanssa törmään aina messuilla samaan. Vaikka monet myyjät on jo lukuisten messukäyntien myötä tuttuja, niin aina sen hetkinen elämäntilanne ohjaa huomion erilailla. Nyt kun aloitin tossa juuri teknisen työn opinnot koulussa, niin tulipa pysähdeltyä aivan erilailla puutöiden ääreen. Juuh, on ehkä vielä vähä opittavaa mulla!  Ja tajusin myös että mähän jo omistan vuosien takaa Wärkkärin lintuvetolelun. Pitääpä kaivaa se vauvelssonille esiin! Myös muut lelut kiinnosti tietenkin nyt uudella tavalla, ja tarttuipa mukaan esim. Kewpie kylpylelunukke. Tovin ihastelin myös Sirun käsinukkeja.

Taas kuitenkin totesin, että mä oon valmiiden tuotteiden valmistajien näkökulmasta kyllä varsin onneton asiakas! Jaksan kyllä ihastella tuotteita, mutta liian harvoin niitä lähtee mukaan. Tiettyjen juttujen kanssa (esimerkiksi tällä hetkellä vauvan vaatteiden kanssa) ajattelen, että teen kuitenkin itse, niin saan nauttia siitä tekemisestäkin. Ja kun budjetti on kerta rajallinen, niin käytän sen mieluummin materiaaleihin. Mutta aina olisi kuitenkin toisaalta ihana tukea niitä tekijöitäkin. Pitäis ehkä tarkemmin etukäteen päättää, että ostan ainakin korvikset, yhden uuden jutun keittiöön ja jonkun joululahjan, niin saisin paremmin ostettua. Mä oon nimittäin aika huono heräteostaja! 

Pitsinnypläystä mun oli tarkoitus mennä kokeilemaan, mutta eih, en ehtinyt!
Haastatteluista kokonaan ehdin katosmaan vain Molla Millsin haastattelun. Molla Millshän pokasi messuilta Vuoden Käsityöyrittäjä -palkinnon erittäin ansaitusti! Onnea! Niin ja Virkkuri 3 oli messuilla mukana uunituoreena, hyvältä näytti!
Uhosin etukäteen, että työpajojen osalta menen ainakin tekemään jotain ekohuovasta Taito Etelä-Pohjanmaan kojulle...mutta tuotanoin...no, ainakin otin kojusta kuvan! Olis tarvittu se kolmaskin messupäivä!

TYÖPAJAT, TYÖNÄYTÖKSET JA HAASTATTELUT

Tämä osio on se, mistä näköjään tingin ensimmäiseksi kun aika käy kortille, vaikka esim työpajoista voisi saada aivan uudenlaista potkua ja inspistä, ja haastatteluja kuunnellessa pääsisi hetkeksi istahtamaankin. Mutta luullakseni näihinkin osanottajia riitti. Vai mikä kokemus teillä on, oletteko ehtineet messuilla pysähtyä kokeilmaan itse? Parhaiten mun vauhtiin sopi ne kojut, joilla myyjät tekivät sekä myivät että tekivät.




Ja mulle jäi käteen...

No niitä kankaita nyt eniten! Mutta erityisesti todella kiva messukokemus, joka oli aiempiin verrattuna hieman erimoinen vauvan mukanaolon sekä Vuoden käsityöteko -palkinnon myötä. Seinäjoen messut ovat aikas sopivan kokoiset, nähtävää riittää, mutta tila on hallittavan kokoinen. Lauantain aamupäivän ruuhka oli jossain kohtaa kova, mutta hälveni sopivaksi aika pian. Messujen tunnelma näyttäytyi ainakin mulle (syntyjään paikalliselle) kotoisana ja leppoisana.

Vauvan kanssa messuilla pärjäsi muuten tosi kivasti! Seinäjoen messuilla oli erikseen lapsille leikkipaikka, jonne vähän vanhemmat lapset saattoi jättää hoitoon. Mä kävin siellä myös vaihtamassa vaippaa (vaikka hoitotaso siellä olis ollut kyllä bueno! No, mutta onnistuu se lattialla tai pöydälläkin) sekä imettämässä. Äitini ylimääräiset kädet oli kuitenkin hyödyksi, sillä esim. alakerran kahviossa ei ainakaan mun silmiin sattunut syöttötuolia. Seuraava kässämessu vauvan kera on edessä sitten Tampereella Suomen kädentaidot kuukauden päästä, jee!

Oli jälleen kiva törmätä muuten myös blogikollegoihin. Vaikken juurikaan ehtinyt (myöskään) blogi loungessa istumaan, niin Kotiruusu-, Ilosofiaa- ja Puikoilta pujonnut -blogien taiturit onnistuin kuitenkin tapaamaan. Niin ja Molla Millsin seuraavia suunnitelmia piti taas käydä vähä utelemassa. 

Ja vielä tuli mieleen... 
 
Kotiruusun ja Ilosofiaa blogaajien kanssa pohdittiin yhdessä mitä messuille kaipaisimme, ja ainakin yhdestä jutusta olimme samaa mieltä: Olisimme tiputtaneet näytteilleasettajien joukosta pois ne muutamat ei käsitöihin liittyvät, tehdasvalmisteisia tuotteita myyvät kojut, ja tilalle olisimme ottaneet esimerkiksi Maker's Marketin lahjakasta joukkoa. Siis taitavia lisää tekijöitä, jotka tekevät raikkaita, moderneja uutuuksia sen verran pienimuitoisesti, että messupöytien vuokrat ovat aivan liian kovia. 

Meidän ehdotus kaikille messujen järjestäjille olisikin yksi sponsoroitu pöytä! Siis esimerkiksi semmoinen konsepti, missä ennen messuja voisi tietyt kriteerit täyttävät hakijat hakea ilmaispöytäpaikkaa ja hakijoiden joukosta tuomaristo valkkaisi esim. kolme suosikkiaan. Sitten suuri yleisö voisi vaikka nettiäänestyksellä äänestää kolmikosta omaa suosikkiaan, ja tämä voittaja pääsisi messuille ilmaiseksi myymään tuotteitaan. Eilen tein tarjoaisi ainakin mainospaikkaa tällaiselle kilpailulle! Netin syövereistä löytyy nimittäin lisää valtavia määriä taitavia tekijöitä, joita mielelläni marsittaisin näytille myös ihan livemessuillekin!

-hanne

p.s. 
Jos ei tullut postauksesta ilmi, niin suosittelen kyllä kaikille kässääjille piipahtamaan edes joillakin kässämessuilla, niistä saa kivasti intoa ja uutta inspistä! Tampereen messujen lisäksi tässä lähiaikoina olisi tiedossa esim. Lahdessa Kätevä & tekevä -messut. Mä en pääse sinne paikalle, mutta laittakaas te muut korvan taa!

2015/10/03

VUODEN KÄSITYÖTEKO 2015



Olikohan se kuukausi sitten kun sain tiedon, että eilen käyntiin pyörähtäneillä Seinäjoen käsityömessuilla aiotaan palkita mut ja siis eilen tein Vuoden käsityöteko 2015 palkinnolla. Piti kuulkaas pitää siinä puhelun aikana pieni tauko, ennen kuin sain suusta mitään järkevää. Hurjaa, valtavan imartelevaa ja innostavaa! Taito Etelä-Pohjamaan Marja Hemminki-Haapoja kertoi,  että he olivat tänä vuonna halunneet palkita juurikin käsityöblogin, ja olivat päätyneen eilen teiniin. Palkinnon kriteereinä oli mm. (kopsattu Pytingin facesivuilta)

• käsin tekemisestä kiinnostuneiden ja käsityön harrastajien innostaminen itse tekemiseen
• käsittelemiesi käsityöaiheiden ajankohtaisuus ja monipuolisuus
• innostuneisuus ja ammattimainen toteutus joka välittyy blogistasi sekä käsityöideoissa, ohjeissa että visuaalisessa esittämisessä
• ammattitaidon taustalla käsityöalan opintoja
• pitkäjänteisyys bloggaamisessa ja lukijoiden määrä, yli 3 milj. käyntiä sivulla


Kriteereitä kuunnellessa tuli kyllä pakostakin mieleen, että monethan noista perusteluista on suorastaan käsityöblogin määritelmä! Mitäs muutakaan käsityöblogit on, kuin itse tekemiseen innostavia, monipuolisia ja ajankohtaisia. Ja aivan äärettömän usein myös valtavan ammattimaisia! Niin että aika imartelevaa ja vähä punastuttavaakin oli, että juurikin mut poimittiin käsityöblogien innostavasta maailmasta tähän! 

 
Palkintotilaisuudessa jännitti niin että jalat tärisi, on nimittäin todella hämmentävänjännittävänoutoa nousta lavalle yleisön eteen pokaamaan palkintoa jostain sellaisesta, mitä tekee kotisohvalta käsin kulahtaneissa kollareissa ja tukka takussa. Mutta en esimerkiksi pyörtynyt tai sanonut mitään erityisen typerää, enhän?

Esitin lyhyet kiitokset, mutta pistän tuon jännityksen piikkiin, että unohdin tietty kiittää sitä tärkeintä tahoa, teitä lukijoita. Nimittäin vaikka tämä onkin jo sama vanha laulu, niin se totuus ei siitä mihinkään hälvene - ilman lukijoita ei vaan yksinkertaisesti ole blogia. Niin että kiitos, kiitos että teettä tästä tekemisen arvoista! Ja kiitos Taito E-P tästä kunnianosoituksesta!

Nyt kohta takaisin messujen vilinään! Eilen ehdin blogiloungeen vain muutamia kertoja pistäytymään, yritän tänään ehtiä sinne useammin! Jee!

-hanne