2011/11/29

kauppakassiheijastin?



Keksi tälle nyt sitten nimi.
Mä oon tästä, tai näistä, kuitenkin ehkä vähän ylpeäkin, kun nokkelastipokkelasti yhdistin kaksi kutkuttavaa projektia: (lisää) itse tehtyjä heijastimia sekä jatkuvasti mukana roikkuvien ekokauppakassien tuunaaminen. Heijastimien tärkeydestä paasasin jo aikaisemmin täällä. Näiden ekokassien tuunausta oon taas miettinyt, kun tuntuu että tuollainen on aina kädessä mukana, on sitä sitten matkalla töihin tai tulossa kaupasta. Eikai kauppakassin tarvi olla erityisen hieno, mutta jos haluaa vähän koristella, niin...Kassi on sopivalla korkeudella "heijastimeksi", ja kuten sanottu, melkein aina mukana. Suunnitelmissa on tehdä näitä vielä lisääkin, ehkä joku tähtijuttu tms. Lumihiutale olisi myös kiva, mutta sen kiinni ompeleminen taas vähemmän kivaa. Pitää miettiä.

Tässä vielä tarkempi ohje (mustan) kassiheijastiminen tekemisestä:


Materiaalit:
- heijastinkangasta (heijastinnauhakin käy)
- kauppakassit (nämä  Hobby Pointista, mutta valkaisemattomia kassejahan on usein myynnissä päivittäistavarakaupassa, mustia taas askarteluliikkeistä)


Ensin hahmottelin "pilven" valkoisella puuvärikynällä kassin pintaan. Käytönnössä jouduin kuitenkin korjailemaan ja siirtelemään spiraaleja vielä kun aloitin varsinaisen tikkaamisen, sillä päällekäisyys ei sitten näyttänytkään tikattuna kovin kivalta. Jonkinlainen "kartta" on kuitenkin hyvä hahmotella ennen ompelukoneen ääreen istumista.

 

Pisaraa varten tein paperisen mallin kaavaksi. Pisarat sommittelin kassiin ja ompelin kiinni siksakilla. Huom. nuppineula jättää heijastinkankaaseen reiän, joten se kannattaa pistää läpi sellaisesta kohdin mihin tulee sitten ommel päälle. Ainakin jos on sellaista sorttia, että pienet reiät kankaassa häiritsee :) Silitä nurjalta puolelta.


Kassi olalle ja pimeyteen!

-hanne

p.s. postisetä toi just meidän String-hyllyt, JEEEEE!

2011/11/24

historian havinaa: lyijykynän tuunaus


Tämä saattoi olla vaan meidän ala-asteen, tai ehkä vaan meidän luokan, tai ehkä vaan mun ja mun kavereiden juttu. En ole varma, aika se niin kultaa muistot. Mutta yhtenä ala-asteen hetkellisenä villityksenä meillä oli lyijykynien tuunaaminen. Tämä tuli mulle mieleen tässä yhtenä päivänä töissä, kun pyörittelin käsissä tuota niin klassista peruslyikkäriä. Ja pitihän sitä nyt taas kokeilla.

Me taidettiin käyttää tähän alla olevaan tuunaukseen koulussa ohutta puuvillalankaa, mutta mulla sattui nyt olemaan vain villalankaa. Käyhän sekin, mutta se on varmaankin liukkaampi ja pörröisempi. Homma tapahtuu siis luomalla kynällä silmukoita samalla tavalla kuin neulepuikoilla luodaan ja niitä pitää luoda aika tiiviiksi riviksi, ettei kynä paista läpi. Aloitussilmukat kannattaa jättää terän lähelle alas. Kun kynää pitää teroittaa, työnnetään silmukkarivistöä vaan ylöspäin ja tarvittaessa tiputetaan sitten ylhäältä liiat silmukat pois. Alla vielä kuva kuvalta silmukoiden luominen, koska kertaus on kyllästymisen äiti, vai miten se meni. Luotua silmukkaristöä me sitten välillä kierrettiin kynän ympärillä tms. niin saatiin erilainen pintakuvio kyniin.


Tulipa kokeiltua taas tämäkin!

-hanne

2011/11/22

string hyllyjä hulluille


Meillä on säilytysongelma. Meidän kämppä on niin pieni, että täällä on pakko olla säilytyskalusteita (kiinteiden lisäksi) tuomaan lisätilaa tavaroille, mutta koska tämä on niin pieni, niin pienikin kaluste vie hirveän paljon tilaa ja saa tosi ison roolin sisustuksessa. Tässä taas sitten törmätään siihen, että säilytyskalusteet ovat hyvin usein rumia tai vähintäänkin ei hienoja ja (varsinkin näin pienessä tilassa) massiivisia. Meillä ole pientä, pimeää nurkkaa jonne voisi työntää "jonkun vaan laatikoston", kun tämä koko kämppä on yksi pieni ja pimeä nurkka. Ja näin ollen meidän kaapittomat tavaraparat lojuvat nyssyköissä, laukuissa, pinoissa ja läjissä ympäri kämppää. Ja sehän taas antaa hirmu siistin vaikutelman. Varsinkin tässä pienessä kämpässä.

Jokke ehdotti tähän ratkaisua jo viime keväänä: String -hyllyjärjestelmä. Minä käytännöllisenä ja realistina tyrmäsin kuitenkin tämän ajatuksen, koska kuka näillä tuloilla elelevä maksaa vaadittavan summan pienehköstä liukuovikaapista ja kolmesta hyllystä, vaikka kyseessä olisikin tällainen klassikko? No, reilun puolen vuoden tuskailun, (turhien) kaappietsintöjen ja tavaraläjien siirtelyn jälkeen, me näköjään maksetaan. Ja vieläpä innoissamme. Sunnuntaina lähti hyllykkö tilaukseen, enkä perunut tilausta vaikka katsottiin heti perään antimaterialismia kiljuva Fight Club, enkä vaikka huomasin että olin unohtanut maksaa viime kuussa erääntyneen autovakuutuksen. Hups.

String -hyllykkö on ajaton, ilmava, muunneltava. Ja kaunis. Tähän meidän ostamaan settiin ei varmaankaan mahdu loputtomasti kamaa, mutta jonkin verran kuitenkin, ja tätähän voi jatkaa loputtomiin. No okei, ei ehkä loputtomiin, ei ainakaan meidän kämpässä, mutta jonkin verran kuitenkin. 

Pitäisi näköjään vaan aina tehdä niinkun Jokke sanoo.
Tai ainakin joskus aina.

-hanne

2011/11/19

Pinnatuolille väriä


Me ollaan syksyn aikana laiteltu hiljalleen mun pikkuveljen uutta kämppää, käytännössä nollabudjetilla. Tämä meinaa tietty lkeaa, meidän ja muiden vanhoja huonekaluja, kirpputoria ja itse tekemistä. Ja lopputulos on vähintäänkin värikäs. Jokke sanoi just että Villen kämppä ei ole ehkä ihan hirveän miehekäs isoäidinneliö -tyynyinen. Noo...Ville ei ole valittanut, joten näillä mennään.


Sininen pinnatuoli saatiin isän tädiltä. Pinnatuolin hiominen ja maalaaminen vaatisi ehkä aavistuksen enemmän pikkutarkkuutta kuin mitä multa löytyy, eikä jälki ollutkaan ehkä samanlaista kuin vihreässä, Joken maalaamassa tuolissa. Mutta parhaani tein! Myös valkoinen pöytä on mun (aiemmin) maalaama, ja siihen verrattuna tuo sininen tuoli on jo ammattityötä! Suunnitelmissa olisi vielä yksi, ehkä valkoinen pinnatuoli.


-hanne

2011/11/17

Eevalle mekko


Malli: Poikittain neulottu DROPS jakku (ohje)
Lanka: Drops Fabel, väri keltainen/roosa (903p)
Puikot: 2,5

Tämän vauvan jakun/mekon ohjeen löysin Menitasta, ja se oli jotenkin niin valtavan sympaattinen että oli pakko ostaa langat ja aloittaa tekeminen vaikken tiennytkään vielä saajaa. Onneksi ihanaiset ystäväni tuottavat maailmaan paljon uusia ihania vauvoja, viimeisimpänä suloisen Eevan. Mekosta tuli nappeineen varsin retro, mutta varmaan ihan sopiva Eeva-nimiselle tytölle. Poikkain neulominen oli mukavaa vaihtelua ja mulla on lisäksi joku juttu noihin lyhennettyihin kierroksiin. Ja vain kaksi ommeltavaa saumaa, mahtavaa!


-hanne

2011/11/15

ensimmäinen ikinäikinä

 
Kotipalapeli -blogissa on meneillään villatakkihaaste.  Mä päätin kokeilla osallistua, ja koska tämä on ensimmäinen haaste mihin osallistun ikinäikinä, niin ajattelin uskaltautua samalla kokeilemaan jotain muutakin mitä en oo tehnyt ikinäikinä, kirjoneuletta.

Ja nyt mä en sitten muuta haluaisikaan tehdä! Miten mä oonkaan saanut tätä näin välteltyä? Tämä on paljon helpompaa, paljon nopeampaa ja (yllättäen) ei yhtään raivostuttavaa. Telkkarin katselu samaan aikaan ei ehkä onnistu ihan samalla tavalla kuin vaikka Joken perusvillasukkaa tehdessä (sori Jokke, kyllä mä ne vielä joskus saan valmiiksi, täs on nyt vaan vähä muuta ensin...) mutta tämä on niin paljon mielenkiintoisempaa! Jee! Nyt mun tehtävien töiden lista pursuilee sitten erilaisia kirjoneuletöitä. Mutta onneksi on syksy ja onneksi mun lapaset ja pipo vetelevät viimeisiään. Kaulahuivinkin voisi kai uusia ja Jokke on pyytänyt uutta villapaitaa...no, jos nyt teen ensin nuo villasukat valmiiksi. Ja tämän villatakin. Ja etsin sille ottajan. Villatakille, en Jokelle.

Voi kirjoneule, meistä tulee vielä hyvät kaverit!

-hanne     

2011/11/12

kokoa isommat junasukat


Mä neulon junasukkien ohjeen mukaan villasukat aina kun lähipiiriin syntyy vauva, ja pikaisella googletuksella huomaa etten taida olla ainut :) Alkuperäinen, ihana ohje löytyy Etelä-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuus  ry:n sivuilta, täältä. Viime viikonloppupuuhana tein 9kk ikäiselle Niilalle toiset sukat Niilan äidin pyynnöstä, kun edelliset oli jääneet pieneksi. Kai nää ovat sitten oikeasti malliltaan vaan ihan hirmu hyvät, nää on kuulemma "ne ainoat villasukat mitkä oikeasti pysyy jaloissa". Ja sitäpaitsi näitä on ihan hauska tehdä.


Tein nyt ekan kerran junasukat hieman isompina siten, että 40 silmukan sijaan käytin 44 silmukkaa ja jalkaterää jatkoin kahdeksan kierrosta toistamalla vielä kerran tuon ruttukuvioinnin. Lankana käytin Drops Alpacaa, vaikka normaalisti en vauvaneuleisiin käytä lankaa mitä ei voi konepestä. Valmis sukka oli Niilalle ehkä vielä reilu, mutta jalkaterän ruttukuviointi vetää kärkiosaa sopivasti hieman kasaan (kärki-kantapaaväli noin 12cm) ja toisaalta myötäilee pitkään jalan kasvua (hieman venytettynä kärki-kantapääväli noin 15-16cm).

 
Yllä vertailua varten toisetkin junasukat, jotka on tehty alkuperäisen ohjeen/koon mukaan Drops Fabel -langasta, joka on ehkä aavistuksen alpakkaa kapeampi lanka.

Ja ai niin, tervetuloa kaikille uusille lukijoille, joita tänne oli viime viikon aikana ilmestynyt. Jee :) 

-hanne

Edit: 
Lisäsin tuonne kommentteihin Etelä-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuus ry:n sivuilta kopsatun junasukkien ohjeen, sillä tuo yllä oleva linkki tuntuu olevan ajoittain epäkunnossa. 

Edit edit: 
Löysin toimivan linkin ja muutin sen tuonne ylös. Nyt pitäisi siis taas toimia!

2011/11/03

DIY: kirjekuoret hääkutsuille


Häähäähääaskartelua taas. Meidän hääkutsut oli niin vaikean kokoisia, että kuoretkin oli pakko tehdä itse. Hyvä toisaalta, koska näistä kuorista tuli varsin edulliset (noin 13cnt/kpl). Jotkut vieraat kauhisteli työmäärää, "ootteko te hullut tehny nää kuoretkin?". Joo, mutta nämä on todella helppoja tehdä. Mutta sitä ei kerrota vieraille. "Joo, tehtiin, voi meitä, oli hirrrrvee homma". Tässä ohjeet miten on tehty just näiden hääkutsujen kuoret, mutta näitähän voi muunnella loputtomasti, lankaa, paperia, mallia ja ommelta vaihtamalla. Jokke oli meidän häissä kutsuvastaava, ja Jokke halusi tumman ja selkeästi erottuvan ompeleen. Kutsujen paperi oli tavallisen tulostuspaperin paksuista ekopaperia, jota myydään isoina, olikohan 50cmx70cm kokoisina arkkeina. Me ostettiin paperit Sinellistä.


Leikkaa iso arkki ensin puoliksi. Paperi taitellaan sitten kutsun kokoiseksi halutulla tavalla. Me tehtiin se hyvin simppelisti kahdella taitoksella. Muista jättää reunoille riittävästi tilaa (siis saumanvaraa :) ommelta varten, myös alareunaan. Me jätettiin reunoille noin sentin verran ylimääräistä.


Kun kuori oli taiteltu, leikataan reunoilta ylimääräistä pois ja varmistetaan että reunat ovat muutenkin suorat (meillä kuori ei mahtunut leikkuriin ennen taittelemista...)


Sitten vaan ommellen. Paperin ompelu saattaa varmaan tylsyttää neulaa nopeammin kuin kangas ja paperia ommellessa pitää olla tarkkana ettei pyri itse ohjaamaan liian voimakkaasti paperia, sillä jäykkä paperi taivuttaa neulaa paljon helpommin kuin kangas. Muuten paperin ompelussa ei ole mun mielestä kummempaa eroa kankaan ompeluun. Työ on nopeaa ja ommel pitää varmasti paremmin kuin liima. Me tehtiin näitä noin 70 yhden päivän aikana.


Sitten vaan ylimääräiset langat pois ja kutsu sisään. Me suljettiin nämä (huonolla) puikkoliimalla, joka aukesi ilman että paperi repeytyi. Lisäksi me kiedottiin ympärille aivina -lankaa. Mua vähän jännitti miten lanka pysyy postissa paikoillaan ja teinkin yhden koelähetyksen. Langat oli mennyt ehkä hieman enemmän nippuun, mutta kuitenkin pysyneet paikoillaan muuten ihan hyvin, joten tällä mentiin. 

-hanne